Palasimme muutama päivä sitten ikimuistoiselta Thaimaan reissulta (siitä lisää ihan pian).
Vaikka kotiin oli todella kiva palata, tuntui auringonkylläisen ja värikkään lomapaikan vaihtuminen harmaansävyiseen ja koleaan pohjolaan vähän tylsältä. Näissä puoliapeissa lomakrapulatunnelmissa raahustin opiskeluaikaisen ystäväni Olgan pullakirjan julkkareihin. Mikään ei olisi voinut olla parempaa lääkettä himatunnelman nostattamiseen! Yhtäkkiä pullantuoksuinen suomalaiskoti alkoi taas vaikuttaa maailman parhaalta. Pullabileissä oli tietenkin tarjolla pullaa.
Olgan kanssa olemme jo viime vuosikymmenellä samassa firmassa työskennellessämme vauhkonneet marttailun ja vanhan kunnon emännyyden puolesta. Siinä missä meikäläinen on keskittynyt pienimuotoiseen kaupunkimarttailuun, Olga puolestaan on kunnostautunut tässä lajissa ihan käsittämättömän ihailtavasti. Hän emännöi suurta vanhaa taloa ja tilaa lapsineen ja tsiljoonine eläimineen ja bloggaa Kotivinkkiin elämästään (kestotilaajana luen tietenkin aina). Lisäksi hänellä on ollut nimeään kantava telkkariohjelma ja nykyään hän emännöi radio-ohjelmaa. Vain ihan muutamia meriittejä mainitakseni. Että huh huh.
Meilläkin leivotaan, mutta lähinnä sämpylöitä. Kundi rakastaa leipomista, niinkuin kaikki lapset. Hän myös RAKASTAA pullaa, mutta koska meillä ei muuten niin välitetä makeasta, jää pullan syönti useimmiten kahvilaan ja himassa sitä leivotaan noin kerran vuodessa.
Tänään Olgan kirjaa lukiessani sain kuitenkin ahaa-elämyksen. Pullaa voi kuulemma myös raakapakastaa eli leipoa ja kohottaa ja sitten laittaa pakastimeen, josta sitä voi ottaa paistettavaksi vaikka pulla kerrallaan. No en tiennyt. Tämä muuttaa kaiken.
Usein en ole viitsinyt ryhtyä pullanleipomishommiin, koska tiedän, että tuoretta pullaa menee meillä muutama ja loput jäävät kuivahtamaan. Valmiin pullan pakastaminen on myös ihan hanurista, sillä sulatettuna se ei enää ole entisensä. Raakapakastettu pulla - vastaus kaikkiin meidän perheen pullaongelmiin!
Muutenkin Olgan pullakirja on mielestäni hieno statement tämän päivän ruokatrendeihin. Ei herkuttelu ole vaarallista, jos pysyy kohtuudessa. Päinvastoin sehän on elämän suola (tai sokeri).
Eräs ystäväni kertoi joskus, että vasta ranskalaisen miehensä kautta hän lopulta ymmärsi, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka joskus laittaisi aamulla hilloa leivän päälle. Voisimme näinä vehnättömien dieettien aikana olla joskus vähän armollisempia itsellemme. Ja kaikki vehnän välttelijät - opin tänään, että on olemassa myös gluteiinitonta pullaa. Ja ihan sikamonia muita pullia täytepullista jaettaviin pulliin. Olen mykistynyt.
Arvatkaa mitä meillä leivotaan ensi viikonloppuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti