Mutsi Stadissa

Mutsi Stadissa

tiistai 28. lokakuuta 2014

Lasten second-handia - Stadin mutsin parhaat tärpit

Lastenvaatekirppisten lisäksi Stadissa on saatavilla käytettyjä lastenvaatteita myös useista second-hand -putiikeista. Nämä kaksi ovat ehdottomia suosikkejani:


LITTLE COPENHAGEN - Lasten oma puoti


Töölössä Museokadulla sijaitsee suloinen Little Copenhagen, joka myy sekä käytettyjä että uusia lastenvaatteita. Putiikki on jotenkin niin kutsuva, että sieltä on täysin mahdotonta poistua tyhjin käsin.

Alakerrassa on esillä laatulastenvaatemerkkejä, kuten Mini Rodini, Ebbe, Beibamboo ja Minimono, sekä kaikkea pientä ihanaa; hiuslenkkejä, säilytyslaatikoita jne.












































Yläkerrassa on puolestaan kattava ja laadukas second-hand -osasto, johon uusia vaatteita tulee joka päivä. Little Copenhagenista on hyvä tehdä niin tuliaisostokset, laatuhankinnat kuin edulliset heräteostoksetkin!






























KRUUNUKIRPPU & OLKKARI
















Kruunuhaasta Mariankadulta puolestaan löytyy myymäläkonsepti, johon tutustuin vasta hiljattain. Hyvä, että tutustuin, sillä konsepti sopii meikäläiselle kuin nenä päähän!

















Kruunukirppu & Olkkari myy uutta ja vanhaa kaunista sisustustavaraa ja lisäksi käytettyjä, hyvin valikoituja lastenvaatteita.












































































Löytyypä putiikista myös harkiten valittuja leluja ja muuta pientä lasten tilpehööriä, sekä leikkinurkkaus!

Putiikissa kaikki on kauniisti ja houkuttelevasti esillä, joten myös Kruunukirppu & Olkkarista on todella haastavaa poistua ilman ostoksia... Kumpaankin vielä pieni kahvila kylkeen ja meitsi ei lähde ikinä!


tiistai 21. lokakuuta 2014

Ikuinen siivoustaistelu

Näin syksyn tullen kulminoituu taas vihani ikuista siivoamista kohtaan. Käsittämätöntä kyllä, jopa kerrostalon viidenteen kerrokseen löytää rapa, kivet, hiekat ja koko maailman skeidat tiensä. Ei auta lapsen harjaus päästä varpaisiin, eikä se, että rattaita rullaa kolmesataa kertaa ees taas rappukäytävän eteismatolla. Myöskään en ole havainnut mitään tehoa sillä, että heti kotiin päästyämme parkkeeraamme rattaat kuramatolle ja kannamme kolmivuotiaan suoraan kylpyammeeseen riisumaan. Jostain käsittämättömästä syystä eteinen muistuttaa joka tapauksessa hiekkalaatikkoa ja ennen kuin ehtii edes murehtia asiaa, niin puff - hiekka on levinnyt koko kämppään.

Siihen nähden, että arvostan tosi paljon kaunista ja suht siistiä kotia, olen todella laiska siivoamaan. Tavarat löytävät kyllä paikalleen joka ikinen päivä, mutta sitä "oikeata" siivoamista - imurointia, pölyjen pyyhkimistä ja mitä noita on - inhoan yli kaiken. Pyykkääminen vielä menee, mutta kaikki muu on ihan hanurista. Voitte siis ehkä kuvitella, kuinka paljon ihminen, joka vihaa imurointia, stressaa hiekasta.






































Tänä syksynä siis päätin aseistaa itseni paremmin kurataisteluun.
Hankin rikkaimurin. Sellaisen, joka toimii akulla ja jolla voi imuroida pahimmat skeidat eteisestä samaan tapaan kuin tavallisella imurilla ja lisäksi siitä saa irti pienen käsikäyttöisen imurin.
En käsitä, miksi hankin sen vasta nyt. Rikkaimuri on taivaan lahja eteiselle ja toimii loistavasti myös lastenhuoneessa, jossa meillä on kokolattiamatto. Hiekka ja roska häviävät kuin itsestään ilman, että tarvitsee menettää hermojaan hakien imuria siivouskaapista (samalla koko kaapin sisältö ryöppyää lattialle) ja vetäen sähköjohtoa pitkin kämppää kuopuksen järsiessä sitä heti silmän välttäessä.
Käsi-imurilla olen heikkona hetkenä jopa imuroinut koko kundin likaiset vaatteet päällään.






































Lisäksi lopultakin toteutin sen, mitä olen pitkään jo mielessäni hautonut. Teimme kundille eteiseen oman naulakon, johon hän saa heti ovesta sisään tultuaan riisua kaikki vaatteensa ja kenkänsä. Kundi on naulakosta ainakin toistaiseksi niin fiiliksissä, että tosiaankin pysyy sen läheisyydessä kunnes vaatteet on riisuttu.

Minikokoisessa eteistilassa on paikka kundin kengille ja pieni kori, johon hän tunkee käytössä olevat pipot, hanskat ja kaulurit. Naulakoksi ruuvasimme seinään pari seinäkoukkua, joissa on useampi koukku samassa. Näin kundin on helpompi ripustaa eri vaatekappaleet paikalleen. Toimii!












































































Ja siitä pyykkäämisestä vielä - meillä mies aina sivulauseessa innovoi jotain legendaarista ja niin tälläkin kertaa.

Likapyykkikorimme on pitkään ollut kylppärin tilanpuutteen takia metallinen Ikean ämpäri aikuisten makkarissa. Kun valittelin toisen lapsen syntymän jälkeen pyykkivuoren ja ämpärin epäsuhtaa, mies heitti ohi mennen, että voisihan metalliämpäreitä olla kaksi ja voisivathan ne olla vielä erivärisiäkin.

Pienestä on kiinni ihmisen onni! Nyt meillä on musta ämpäri värilliselle pyykille ja valkoinen valkopyykille. Pyykit tulee lajiteltua ihan itsestään ja yhdellä silmäyksellä näkee, pitääkö seuraavaksi pestä valkoista vai värillistä pyykkiä.
Kodinhoitohuoneen omistajat varmaankin tuhahtavat tällaiselle ilmiselvyydelle, mutta pikkukolmion stadilaisemäntä koki suuren lämpimän läikähdyksen kaiken mullistavasta innovaatiosta.










perjantai 17. lokakuuta 2014

Kaikki elämäni Bugaboot


Ystäväni on tulossa ensi kertaa äidiksi ja yrittää räpiköidä lastentarvikemeressä koittaen selvittää, mitä tarvitaan ja mitä ei. Yksi asia kuitenkin on selvää - frendin on vallannut bugiskuume.
Hän on kovasti kysellyt meitsiltä eri mallien ominaisuuksista ja käyttökokemuksista.
Vasta hänen avullaan sen tajusin - meillähän on ihan hillitön Bugaboo-perhe kaikkine lisävarusteineen ja tilpehööreineen. Tiedän Bugaboo -rattaista hämmentävän paljon. Meitsi harrastaa rattaita! Vähän noloa. Mutta tottahan se on, että Bugaboo on ollut elämänkumppanini jo lähes neljä vuotta.

Olen ymmärtänyt, että äitimaailmassa on kaksi koulukuntaa - ne, jotka joka omistavat Bugaboot tai haluaisivat omistaa, mutteivät raaski ja ne, jotka dissaavat Bugiksia ja jopa käyvät debattia siitä, että Bugaboot ovat lapselle hengenvaarallisia, voivat kaatua ja ties mitä.
Bullshittiä, sanon minä. Metsälenkillä ja landella kannattaa ehkä satsata muihin rattaisiin, mutta kaupunkiolosuhteissa Bugaboot ovat rattaiden parhaimmistoa.


Bugaboo Gecko


Ensimmäiset Bugaboomme olivat nyt jo valmistuksesta poistuneet Geckot. Hankimme ne käytettynä esikoiselle yksinomaan siitä syystä, että juuri mitkään muut rattaat eivät mahtuneet pikkuruiseen töölöläishissiin. Geckot sai sullottua sinne juuri ja juuri, kun nosti heittoaisan ylös ja itse laihisti niin, ettei hengittänyt koko matkalla ylös.

Geckot ovat Cameleonia edeltävä malli. Erona cameihin on lähinnä juuri pienempi koko, sekä se että työntöaisa ei ole säädettävä, eikä kopassa ole nostokahvaa. Camien tapaan Geckoissa on heittoaisa ja pienet kääntyvät etupyörät, jotka voi lumikeleillä vaihtaa talvipyöriin (jotka taas eivät ole käännettävät). Geckot ovat olleet meillä esikoisella käytössä aina syntymästä noin kolmevuotiaaksi asti ja ja olemme tykänneet kärryistä kovasti. Sikäli Bugaboo-harrastukseni taitaa kuitenkin olla vähenemään päin, että olen ajatellut pian myydä Geckot pois. En olekaan tarvinnut niitä partsivaunuina, kuten ennen tytsyn syntymää kuvittelin.
Geckoja näkee nykyään harvakseltaan, mutta mikäli Facebookin Bugaboo-sivuja on uskominen, ne alkavat olla jo suorastaan kulttimaineessa.


Bugaboo Bee+

Seuraava Bugaboo-hankintamme oli Bee+ -matkarattaat. Beet hankin niin ikään käytettyinä, mutta lähes uudenveroisina. Bee+ -kärryt ovat kyllä ehdottomasti matkarattaiden aatelia. Bee+ -mallia edeltäviin Bee -rattaisiin verrattuna Bee+ -rattaiden etuja on esim. säädettävä istuinosa, jonka ansiosta rattaiden käyttöikä on varsin pitkä. Reilusti yli metrin mittainen kundimmekin mahtuu yhä tarvittaessa kyytiin.

Sittemmin mallista on tullut markkinoille kolmas versio, Bee3, johon on tehty taas uusia parannuksia.
Bee3 -rattaita en ole kokeillut, mutta uutta vauvaa ja tulevaa Thaimaan reissua tekosyynä käyttäen hankin meidän rattaisiin uuden jatkettavan Bee3-kuomun, joka siis sopii sellaisenaan myös Bee+ -malliin. Kuomun alle saa kyllä taaperon hyvin suojaan, mutta käytännössä en ole varma, kuka lapsi  suostuu kuomun alla ainakaan hereillä ollessaan istumaan....






































Meillä Bee+ -rattaat ovat olleet todella kovassa käytössä kesästadissa sekä kaikilla ulkomaan reissuillamme ja lisäksi ne ovat erinomaiset autoreissurattaat. Bee+-rattaissa on muiden Bugaboiden tapaan kääntyvät etupyörät, joten niiden työntäminen on tosi kevyttä hommaa. Myös rattaiden laittaminen kasaan käy yhdellä napsautuksella, joten ne ovat tosiaan erittäin näppärät ja käytännölliset.
Kaupunkikäyttöön Bee+ -rattaat ovat erinomaiset, mutta lumessa tai hiekkarannalla niillä ei sen sijaan tee yhtikäs mitään.

Beet menevät kasattuna tosi pieneen tilaan ja sitä ominaisuutta olemme hyödyntäneet etenkin lentomatkoilla. Omistamme (tietenkin) Bugaboon oman lentolaukun, sen pehmeän version. Rattaat  sujahtavat sinne tosi väljästi ja koska rataslaukuilla ei ole painorajoja, sullomme lentolaukkuun lisäksi kaikkea mahdollista muuta lastentarviketta.
Bee+ -rattaiden kanssa lentolaukussa on matkustanut kaikenlaista korvikejauheista ja pussipuuroista rantavaatteisiin. Jopa BabyBjörnin sitteri mahtuu pussiin  yhdessä rattaiden kanssa. Kätevää!





Bugaboo Donkey (mono ja duo)

Jos Bee+ -rattaat ovat matkisten aatelia, niin Donkeyt ovat tuplarattaiden Porschet! Eivätkä tietysti vain tuplarattaiden, sillä ovathan ne myös yhden lapsen rattaat.

Donkeyt kotiutuivat meille tytsyn syntymän myötä. Myös ne onnistuin löytämään käytettyinä, mutta rattaat olivat kyllä aivan pakasta vedetyt. Takuuta oli vielä reilusti jäljellä ja edellinen omistaja sanoikin, että rattaat olivat lähinnä koristaneet autotallia. 
Donkeyt ovat olleet paras ostos koko meikäläisen lastentarvikehankintojen historiassa. 
Mono-versiona ne ovat saman levyiset kuin Buffalot (Bugaboon uusin yhden lapsen ratasmalli), mutta sivuun jää tilaa ostoskorille, joka on maailman kätevin. 

Duo-versiona Donkeyt ovat tuplarattaiksi varsin kompaktit ja aivan naurettavan kevyet työntää. Vaihto monoista duoksi käy kädenkäänteessä - rungosta avataan kolme lukkoa ja vedetään runko täyteen leveyteensä. Tämän voi tehdä jopa silloin kun toisessa istuimessa on lapsi kyydissä.
Buffalon tapaan Donkeyssa on isot kääntyvät etupyörät, jotka toimivat kelillä kuin kelillä, eikä tarvitse säätää kesä- ja talvipyörien kanssa. Suuret ilmatäytteiset pyörät takaavat, että meno on kevyttä ja töyssytöntä. Aika korkeiden kynnystenkin yli näillä kieseillä pääsee ilman että etupyöriä tarvitsee nostaa. Tämän parempia rattaita en ole koskaan työntänyt. Varmastikin nämä samat ominaisuudet koskevat myös Buffaloita.

Pari puutetta kuitenkin kirjattakoon - Donkeyt eivät todellakaan ole mitkään matkarattaat. Ne mahtuvat kyllä keskikokoisen auton takakonttiin, jos ne purettu atomeiksi, mutta päivittäisellä purku-kasaus-seremonialla saa kyllä hermot riekaleiksi. 
Lisäksi monorattaiden ostoskorille ei Bugaboo ole ainakaan toistaiseksi kehittänyt mitään sadesuojaa, joten pienemmälläkin tihkulla loota tulvii vettä. Näppäränä emäntänä ratkaisin itse probleeman; kaivoin kaapin kätköistä vanhan kämäsen sadesuojan, leikkelin sen paloiksi ja ompelin sivukorille passelin suikan!




























Bugaboo-roinaa on näiden kolmien rattaiden myötä kertynyt sievoinen kasa. On seisomalautaa, päivänvarjoa, seatlineria, footmuffeja, mukipidikettä jne. Samat lisävarusteet käyvät käytännössä kaikkiin bugiksiin, joten rattaita on ollut helppo vaihtaa lennosta toisiin. Kaikkiin rattaisiin meillä on myös MaxiCosin turvakaukalon adapterit. Yksi parhaimmiksi kokemistani yhdistelmistä turvakaukaloikäisen kanssa autolla kaupoilla tms. kuljettaessa on Bee+:n runko yhdistettynä adaptereilla kaukaloon. Bee+:n runko menee helposti takakonttiin ja autoon sammahtanut lapsi on simppeliä nostaa nukkuvana kaukalossaan pyörien päälle.

Hieman ylistysluontoiset ovat käyttökokemukseni Bugaboo-rattaista, mutta näin se vaan on. Laatukärryjä, sanon minä. Lisäksi Bugaboot pitävät hyvin arvonsa, jos niistä huolehtii hyvin. Ja tosiaan käytettynäkin ostettaessa Bugaboot ovat erinomainen hankinta. Kun menopelit on kunnossa, niin harmittaa vähemmän. Vähän niin kuin laittaisi rahaa pankkiin, eikö..?

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Eden - kiva ja kulahtanut kylpyläparatiisi


Stadilaisten huomenna alkavan syysloman kunniaksi tässä taas yksi kylpyläkokemus meiltä kylpyläkonkareilta - Spa Hotel Rantasipi Eden Nokialla.

Edenillä on jo jonkun verran kilsoja mittarissa, mutta konsepti toimii yhä. Etenkin lapsiperheille Edenillä on todella paljon annettavaa. Lapset eivät kiinnitä huomiota pieneen kuluneisuuteen,  ketjuhotellille tyypilliseen hajuttomaan ja mauttomaan sisustukseen tai pientä päivitystä kaipaaviin hotellihuoneisiin. Aikuinenkin antaa visuaaliset yksityiskohdat anteeksi, kun lapset viihtyvät.

Kylpylä on todella hienolla paikalla järven rannalla ja ulkoilumaastot ovat erinomaiset.
Sisällä kylpyläosastolla on suuri määrä erilaisia altaita, vesiliukumäkiä, ulkoallas, aaltokone, hierovia suihkuja, saunoja jne.

Ai niin, yksi huikea plussa; kylpylässä on lainattavissa pienimmille kylpylävieraille rattaita, joissa vauvaa voi kuljettaa kaikissa pesu- ja allastiloissa. Rattaat saa myös makuuasentoon. Tämä mahdollisti ainakin meille pitkät kylpylävierailut koko perheen kesken. Tytsy veti autuaasti päikkäreitä ja muut pulikoivat. Miksei kukaan muu ole keksinyt vastaavaa? Niin pieni asia, mutta vauvaperheelle niin suuri!

Lisäksi hotellissa on Day Spa (jota en kylläkään lyhyellä visiitillä ehtinyt testaamaan) kattava kuntosali, ohjattuja liikuntatunteja ja muuta ohjelmaa. Kylpylän alueelta löytyy useita ravintoloita ruokailuun ja myös bilettämiseen. Ajan saa näin ollen kyllä kulumaan ihan pelkästään kylpylän alueella, se on selvä. Tampereelle (ja Särkänniemeen) on kuitenkin vain lyhyt automatka, joten useimmat lapsiperheet varmaankin käyttävät kylpyläloman aikana tämän option hyväkseen. Niin myös me.

Eden itsessäänkin kelpaa kyllä köyhän miehen Särkänniemestä, sillä lapsille on pulikoinnin lisäksi järjestetty kaikenlaista aktiviteettia (ja aikuisille pirullinen määrä ansoja, joiden ohi pitäisi päästä kunnialla matkalla hotellihuoneesta ulko-ovelle). On pari erilaista leikkihuonetta, pelihuone, sekä erinäisiä kolikoilla toimivia hupilaitteita.











Kyllä meidän kundilla ainakin kyynel tirahti, kun täältä piti himaan lähteä. Eli pienistä puutteista huolimatta - suosittelen.


Herkkuja Mansessa

Samalla reissulla testasimme pari tamperelaista ruokapaikkaa, joita lämmöllä suosittelen.

Maruseki

Japanilainen ravintola Maruseki voitti meikäläisen puolelleen heti ensi näkemältä - sattuneesta syystä...


Origamilinnut liihottivat raflan katossa erittäin samaan tyyliin kuin meillä skidien huoneessa.
Maruseki on tosi kivasti laitettu, kadulta ei arvaa, kuinka stailit ja suuret tilat sisältä löytyy. Ja rattaat mahtuvat kyllä!


Ja se ruoka. OMG.

































4 Delin hodaribaari

Mies rakastaa hodareita - siis hyviä laadukkaita hodareita - kaikissa muodoissaan, joten luonnollisesti suuntasimme kauppahalliin, jossa olimme kuulleet sijaitsevan hyvän hodaribaarin.



Se ei ollut pettymys.
Tilasimme varmuuden vuoksi kaikki kolme A la carte -listalla ollutta hodaria - saksalaisen, aasialaisen ja hummeritäytteisen. Sairaan hyvää. Lapsiperheen kulinaristista kokemusta tosin hieman haittasi se, että baarissa on tarkoitus syödä seisaaltaan ja kolmevuotiaat nyt eivät todellakaan syö seisaaltaan. Lapsiperheellisille siis herkut messiin tai jätä skidit kotiin ja tule rennolle viikonloppulounaalle. Älä unohda virkistävää olutta.

torstai 2. lokakuuta 2014

Hippula - pieni suuri lasten putiikki Käpylässä

Käväisin ensimmäistä kertaa ystävän johdattamana pikkuruisessa, mutta monen monia palveluja tarjoavassa Hippulassa, joka sijaitsee Koskelantien tuntumassa kerrostalon kivijalassa. Neliöitä ei liikkeessä liene juuri kolmeakymmentä enempää, mutta tosiaan palveluja sitäkin enemmän.

Puolet liikkeestä on varattu second handille ja puolet uusille tuotteille. 
Second hand-palvelu sopii laiskoille wannabe -kirppismyyjille, sillä Hippula vastaanottaa käytetyt lasten vaatteet ja tarvikkeet, hinnoittelee sekä myy ne ja tilittää puolet tuotosta myyjälle. 
Second hand-hyllyt oli selkeästi jaoteltu koon ja sukupuolen mukaan. Tuotteita oli helppo tutkia, toisin kuin usein perinteisellä kirppiksellä, jossa kaikki kamat ovat yhtä suurta sekamelskaa. Tavaraa oli paljon, mutta tila ei ollut hallitsematon. Meikäläisen mukaan tarttui kaikesta huolimatta kuitenkin vain yksi vauvanlelu.  


Uusien tuotteiden puolella on panostettu lähinnä laadukkaisiin ekologisiin tuotteisiin. 
Hippulassa toimii lisäksi pikkuruinen "kaffela", jossa visiittipäivänäni oli tarjolla luomutuotteiden tulvan ja ihanien erikoiskahvien lisäksi mm. porkkanakakkua, raakakeksejä ja fetapinaattipiirakkaa. 

Vielä tämän lisäksi Hippulassa on erilaisia teemailtoja, oma blogi ja ties mitä muuta. 

Tilat pieniä, ajatukset suuria. Kannattaa käväistä!