Himmelihulluus

Eilen oli loppiainen ja kuten monilla muillakin, niin myös meillä lensivät kuuset sun muut jouluhärpäkkeet kaaressa pihalle - lukuunottamatta yhtä koristetta; himmeli sai jäädä. Moni mieltää himmelit joulukoristeiksi, meikäläinen mieltää ne sisustuselementeiksi.

Joulun alla päädyin monien mutkien kautta himmelikurssille Fiskarsiin. Olen viime vuosiin saakka koko elämäni vihannut himmeleitä, mutta liekö sisustuslehtien aivopesun vai ikääntymisen syytä, olen hiljalleen alkanut ymmärtää niitä. Se on mielestäni himmelissä erityisen hienoa, että ei tarvitse osata kuin tehdä yksi neliö ja sen jälkeen osaa tehdä ihan mitä vaan. Pitää vain käyttää kekseliäisyyttä. Ihmiselle, joka ei neulo, tämä oli valtaisa oivallus. Lisäksi samaan tapaan kuin kuvittelen neulomisen olevan terapeuttista, myös himmelin teko on. 

Himmelikurssilla flippasin sitten ihan totaalisesti ja ryhdyin väkertämään himmeleitä oikein sarjatuotantona. Hankin olkia, mehupillejä, lasiputkia jne ja räätälöin koko suvulle ja muutamille kaverillekin omannäköisensä himmelit. Lähti vähän lapasista koko himmelitouhu.

Ensimmäinen himmelini oli kurssilla väkertämäni lintuhäkkiä muistuttava hässäkkä. Himmeli on omaa designia ja vähän kömpelösti tehty. Se sai meille kuitenkin jäädä. Sisälle ripustin origamilinnun, joten nyt se ehkä entistäkin omituisempi. Parasta tässä himmelissä on kuitenkin varjo. Parhaimmillaan himmelin varjo on oikeasti maagisen kaunis.

Seuraava kokeiluni oli lasihimmeli, joka siis todella tehdään ontoista lasiputkista. Lasihimmeli on jotenkin enemmän matemaattinen kuin olkinen, mutta omalla tavallaan myös aika siisti. Lasiputkista tein myös jouluksi aimo läjän joulukuusenkoristeita ja pieniä kaulariipuksia pukinkonttiin. Vielä testaamatta on lasihimmelikorvikset. Ne olis varmasti hienot!

Lasiputkien jälkeen hurahdin mehupilleihin, joista tein mielestäni myös aika hauskoja ja vähän vähemmän tosikkoja himmeleitä, kuten ylhäällä näkyvän mustan gootihkon himmelin ja tämän vaaleanpunaisen unelman kummitytöille.

Vaikka eri materiaaleista saa aikaan aika hauskoja koristeita, niin aloittelevana himmeliharrastajana on pakko todeta, että kyllä näissä ikiaikaisissa olkihimmeleissä on oma taikansa. 

Seuraavaksi taidan testata jotain ruostuneita metalliputkia. Niistä saisi takuulla hienoja himmeleitä! Palaan asiaan. 

Thaimaa-kuumetta

Haaveilemamme vanhempainvapaan aikainen pitkä aurinkoreissu on vihdoinkin toteutumassa.
Alle kaksi viikkoa reissuun ja matkakuume on hypännyt potenssiin tsiljoona!

Ällistyttävää, että vaikka ostimme lennot ja buukkasimme ekat 10 yötä meille tutusta hotellista jo elokuussa, niin kykenin odottamaan tähän viikkoon saakka ennen kuin varasin loppujen 10 yön majoitukset.
Tiesin, että muutama hyvä tuttu on tässä joulun aikana reissussa sellaisissa paikoissa, jotka meitäkin kiinnostavat, joten hillitsin itseni ja odottelin tuoreita kokemuksia kavereilta. Nyt vinkit on saatu, reissu  suunniteltu ja majapaikat buukattu.

Lapsiperheellistyttyämme reissujen - ja etenkin majoitusvaatimusten - taso on vähän muuttunut. Tarvitaan majapaikka, jossa on riittävästi neliöitä, lämmintä vettä ja jääkaappi tai vähintään minibaari, johon voi sulloa puolikkaat maitopullot. Lisäksi spontaanius on luonnollisesti vähän kärsinyt, kun ei  enää viitsi ajella auringonlaskuun toivoen, että joku resortti jostain ilmaantuu. Yhdeksänkuisen kanssa majoitukset varataan etukäteen, piste. Kaikesta huolimatta emme nyt sentään ihan pakettimatkaa ole varanneet ja vähän saarihyppelyäkin on tarkoitus harrastaa, joten snadisti reppureissutunnelmaa varmaan saadaan skidienkin kanssa.

Ekat puoltoista viikkoa toivutaan kiireestä ja pimeydestä Koh Lantalla meille entuudestaan tutussa Lanta Resortissa. Paikka on sellainen semihyvä. Huoneet ovat siistit ja suuret, minibarit ja muut perusjutut löytyy, mutta aina on yhtä jännittävää mennä suihkuun, kun ei tiedä minkä lämpöistä vettä sieltä tulee ja huoneissa on muurahaisia (joita tosin ei silmin havaitse mistään muualta kuin huoneeseen jätetyn ruoan luota. Jopa avaamattomista valmispuuropusseista niitä löytyi viime reissulla. Yök.)

Ihastuimme kuitenkin paikkaan edellä mainitusta huolimatta, vaikka Lanta Resort suurehkon puoleinen paikka onkin. Henkilökunta oli lapsiperheellisille ylitsevuotavan ystävällistä ja sekä aamiainen, että paikan muu ruoka oli riittävän herkullista ja tunnelma viipyilevä. Hermolomailijalle tunnelman pitää olla viipyilevä! Plussaa myös lapsille sopivista altaista.

Ekat kymmenen päivää siis näillä asetuksilla, jotta saadaan aika pysähtymään. Lantalta tarkoitus on tehdä ainakin snorklaus-/sukellusreissu Koh Rokille ja kundin toiveesta myös reissu elefanttisafarille. Harrastelijajoogina toivon itse pääseväni joogaamaan läheiselle Relax Bay -resortille tai muuhun tunteja järjestävään paikkaan ja lisäksi tietysti pitää saada hillitön määrä hyvää ruokaa varpaat rantahiekassa (ja pari Changia).





Kymmenen päivän kohdalla jätämme Koh Lantan hetkeksi ja suoritamme lapsiperheen näkökulmasta villin matkaosuuden, eli muutaman päivän saarihyppelyn Trangin saarille. Buukattuna on kolme yötä Charlie Beach Resortista Koh Mookin saarelta. Se on keskihintainen, melko simppeli majoituspaikka, jonka villat ovat Farang Beachin rannassa. Sieltä käsin aiomme tehdä pikkureissuja pitkähäntäveneellä viereisille Koh Kradanille ja Koh Ngaille. Käsittääksemme nämä ovat kaikki pieniä paratiisisaaria, joista on turha pankkiautomaattia ja sairaalaa etsiä. Saaret eivät kuitenkaan ole kovin kaukana Trangin kaupungista, joten hätätapauksessa apu ei ole kovin kaukana.







Tätä saarimatkaosuutta mietimme pitkään, sillä saimme vinkkejä todella monista hyvistä saarikohteista, kuten Koh Jum ja Koh Bulon Lee. Koh Jumia ei kuitenkaan suositella ihan pienille lapsille etupäässä siksi, että siellä on paljon käärmeitä ja sähkö- yms. fasiliteetit eivät ole ympärivuorokautisia. Päätimme siis skipata sen.
Koh Bulon Leestä kuulimme paljon hyvää ja etenkin kulinaristeille tärkeänä yksityiskohtana siellä on kuulemma todella hyviä mereneläviä. Koh Bulon Lee on useamman tunnin mittaisen pikavenematkan päässä Lantalta, eivätkä pomppuinen merimatka ja pikkulapset yhdessä vaikuttaneet kovin fiksulta yhtälöltä. Näin ollen siis skippasimme senkin.
Yksi vaihtoehto olisi ollut suunnata Trangin saarille ja siitä muutaman päivän päästä etelämmäksi Koh Bulon Leelle, mutta haluamme kuitenkin palata saarikierroksen jälkeen takaisin Koh Lantalle, jota niin rakastamme.

Eli Koh Mookista suuntaamme todellakin takaisin Koh Lantalle, joskin eri rannalle. Viimeiseen viikkoon tuhlaamme loputkin paukut matkabudjetista ja majoitumme tyyriimmän puoleiseen Cha Da Beach Resortiin, jota erityisesti lapsiperheille suositellaan. Se on Saladanista katsoen lähimmällä rannalla, joka matalana ja hienohiekkaisena sopii hyvin lapsille. Resortissa puolestaan on Lantan suurimmat uima-altaat ja sviiteissä erilliset makuuhuoneet.
Alue on Koh Lantan vilkkaimpia, mutta pikkusaarten jälkeen varmaankin kestämme sen. Sitä paitsi Koh Lantalla vilkaskin tarkoittaa uneliasta.
Vikalla viikolla mies haaveilee läheisen kokkikoulun kurssista ja siinäpä onkin kaikki suunniteltu ohjelma. Kunnon lepoloma siis tiedossa. En malta odottaa!















Noin neljän vuoden kokemuksella olen jo käsittänyt, että skidien kanssa matkustettaessa valmisteluja ei enää aloiteta edellisenä yönä.
Olen siis varustautunut reissuun pikkuhiljaa etsimällä kavereilta ja kirppiksiltä lapsille sopivankokoisia hellevaatteita, hattuja jne. Lisäksi pienempikin skideistä on nyt mpr-rokotettu matkaa varten, passit hankittu sekä tarkistettu ja jopa matkustusilmoitus ulkoministeriöön tehty (tämä yllätti melkein meikäläisen itsenikin)! Kameroiden, simmareiden, maito- ja puurojauheiden sekä  aurinkorasvojen lisäksi pakkaamme mukaan matkapäiväkirjan, jonka saimme ystäviltä joululahjaksi.

Suurin huolenaihe tällä hetkellä on tytsyn korvatulehduskierre. Korvalääkärin suosituksesta putkitus päätettiin tehdä ennen reissua ja sen on määrä tapahtua ensi viikolla. Nyt vain pitäisi saada tytsyn korvat pysymään kunnossa vielä muutaman päivän putkitukseen saakka. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole.
Sormet ja varpaat on ristissä, jotta putkitus saataisiin tehtyä, eikä tarvitsisi jännittää lentojen sujumista.

Kaikki saa nyt vaan luvan mennä hyvin, jotta päästään lopultakin reissuun!