Suunnitellusta sektiosta toipumisen top 5

Lääkkeet sektiosta toipumiseen - mummopikkarit ja imetystee.

Olen parin päivän päästä menossa synnyttämään toisen lapseni.

Hän - kuten esikoisenikin - syntyy suunnitellulla sektiolla. Syy löytyy meikäläisestä, eli ulospäin näkymättömät rakenteelliset poikkeamat estävät turvallisen alatiesynnytyksen. Ensimmäisen lapsen kohdalla podin jonkinlaista pikku kriisiä asian suhteen, vaikka olin tiennyt sen jo teini-ikäisestä. Yhden sektion läpikäyneenä en enää murehdi asiaa. Sektio on tapa synnyttää siinä missä alatiesynnytyskin, enkä sitä paitsi voi vaikuttaa asiaan. Niin moni seikka voi synnytyksessä mennä metsään muutenkin, että kunhan minä ja vauva selviämme siitä hengissä, homma on menestys!

Ensimmäisestä sektiokokemuksesta oppineena osaan nyt varautua muutamaan leikkauksen jälkeistä elämää helpottavaan asiaan:

1. Sektiohaava tulee kohtaan, johon suurin osa pikkareista loppuu, joten tavallisia pikkuhousuja ei voi kuvitellakaan pitävänsä vähään aikaan sektion jälkeen. Sairaalasta saatavat hotit verkkohousut ovat hyvä ensiapu, mutta rohkeasti vaan pitää marssia markettiin hakemaan läjä mahdollisimman suuria ja kiristämättömiä mummopikkareita. Ja ihan oikeasti - koossa ei voi liiotella. Kaikki kiristys tuntuu alkuun epämukavalta.

2. Samasta syystä on täysin turhaa toivoa lähtevänsä sairaalasta muut kuin äitiyshousut jalassa (eikähän  se maha muutenkaan parissa vuorokaudessa muutu litteäksi).

3. Paraneminen on paljon nopeampaa, kun nousee heti voinnin salliessa ylös sängystä ja kulkee selkä suorana, vaikka haavaa vähän kiristäisikin.

4. Fysioterapeutti neuvoi jumppaamaan jalkoja (koukistamaan ja ojentamaan nilkkoja) jo heti heräämössä. Se tuntui auttavan puudutteen häviämiseen ja tunnon palautumiseen. Myös puhaltelupullosta voi olla apua, jos leikkauksen jälkeen kovasti yskittää. Tyynyn painaminen haavan päälle jeesaa yskimisestä tai nauramisesta aiheutuvaa kipua ja sängystä pääsee ylös kyljen kautta käsillä tukien.

5. Imetys ei aina sektion jälkeen lähde kovin helposti sujumaan. Sen tiedostaminen etukäteen saattaa nostaa taistelumentaliteetin tarvittavalle tasolle imetyksen onnistumisen kannalta.
Meillä ensimmäisen kanssa kävi niin, että maito lähti nousemaan vasta kotiutumisen jälkeen, joten nälkäiselle naperolle oli annettava painon laskiessa lisämaitoa. Kun poika ei myöskään hiffannut imuotetta ilman rintakumien kanssa sähläämistä, oltiin pian tilanteessa, jossa täysimetys tuntui aika kaukaiselta. Lopulta imetin esikoista neljä kuukautta, mutta hän sai koko ajan myös lisämaitoa.
Näin jälkikäteen analysoiden tilanteesta olisi kenties päästy täysimetykseen sinnikkäämmällä yrittämisellä, mutta tuoreena äitinä en ollut tajunnut varautua imetysvastoinkäymisiin.
Tällä kertaa psyykkaan itseni jo etukäteen päättäväisempään starttiin. Myös imetysteestä saattaa olla apua.  ...Tai ei siitä ainakaan haittaa ole. Katsotaan, kuinka käy.

Kääk. Kyllä se vaan jännittää ihan yhtä paljon kuin ekalla kerrallakin. Wish me luck!

Mutsin paketti - äitiysavustus rahana

Puoliksi huvittuneena ja puoliksi kauhuissani olen seurannut kevään aikana netissä vellonutta kitkerän puoleista keskustelua koskien vuoden 2014 äitiyspakkausta. 

Kela uutisoi loppukesästä 2013, että jatkossa uusi äitiyspakkaus julkaistaan ja laitetaan jakoon aina heti vuoden alusta. Tämän seurauksena odottavat äidit alkoivat pantata äitiyspakkaushakemuksiaan viimeiseen saakka varmistaakseen itselleen uuden pakkauksen. Panttaaminen puolestaan johti siihen, että vielä jakamattomat vuoden 2012-2013 pakkaukset eivät liikkuneet enää minnekään ja uuden pakkauksen jakelu viivästyi. Se oli monelle odottajalle liikaa ja keskustelupalstat tukkeutuivat katkerasta palautteesta.

Ensi kerralla Kelassa mietitään ehkä tiedottamista vähän tarkemmin ja toivottavasti mammat muistavat, miten hienosta ja spesiaalista etuudesta on kyse - olipa vuosimalli mikä hyvänsä!

Osaltani vältin tämän äitiyspakkausjännitysnäytelmän valitsemalla äitiysavustuksen tällä kertaa rahana. Niin ihanaa kuin esikoista odottaessa olikin vastaanottaa äitiyspakkaus, olivat esikoisen tarvikkeet, kuten makuupussi, peitto, hiusharja, kynsisakset, lämpömittari jne. kaikki tallella ja hyväkuntoisia. Tuntui tarpeettomalta tuhlaukselta vastaanottaa toiset kappaleet kaikkea. 

Lisäksi, koska tiedämme, että tulokas on tyttö (laskettu aika on tosin aprillipäivänä, joten katsotaan nyt vielä, millaista huumoria kaveri järjestää), tuntui fiksulta kierrättää esikoiselta neutraalit vaatteet ja hankkia vain lisäksi muutamia uusia tyttövauvalle sopivia vaatekappaleita. 

Yhden vauvan hoitokokemuksella tiedän nyt myös, että meikäläisen ei tule käytettyä umpinaisia puolipotkareita ja että pienimmissä bodyissa on hyvä olla lapasiksi käännettävät hihansuut ja helpottaa myös, jos ne ovat kietaistavia. Spesifioin siis ostokset omiin tarpeisiini ja vuodenaikaan sopiviksi.

Tässä siis oma pieni pakkaukseni. Tämän verran sain hankintoja tehtyä 140 eurolla ja kun tähän ynnää olemassa olevat tarvikkeet, ei muuta enää tarvitakaan! Hankinnat on tehty osin uutena, osin alennusmyynneistä ja osin kirppikseltä. 

Mutsin paketista löytyy:
-fleece-ulkohaalari
-yöpuku
-trikoopuku
-8 kpl bodyja
-4 kpl housuja
-2 lasista tuttipulloa
-2 kuorivaippaa
-2 sisävaippaa
-1 lisäimu
-kestoliivinsuojat

Vaavisänky ja mobile origamilinnuista

Duunissa oli menossa roskiin iso kasa lavastuksessa olleita origamilintuja.
Pelastin ne kätköihini, vaikka en oikein tiennyt, mihin niitä tarvitsisin.
Vastaus löytyi yllättäen, kun kuopukselle vuokraamamme vaavisänky saapui ovesta sisään. Kasasimme sen makuuhuoneen nurkkaan ja vähän orvolta se siinä näytti.
Näpertelin siis linnuista, rautalangasta ja muutamasta kepin pätkästä tällaisen mobilen. Helpolla pääsin, kun linnut olivat valmiina. Origamien taitteleminen olisi saattanut olla meitsille liikaa..
Juniorin on tarkoitus nukkua meidän makuuhuoneessa vain ihan ekat kuukaudet, jonka jälkeen saa siirtyä isoveljen kanssa lastenhuoneeseen.
Olin siis kohtalaisen tyytyväinen nerokkaan kepeään sisustusratkaisuuni.
Mobile on helppo siirtää ja miksei se voisi makkariin jäädäkin.

Vaavisängyn vuokrasimme aikanaan myös esikoiselle ja käyttökokemukset ovat erinomaiset. Sängyssä on pyörät alla, joten sitä voi siirrellä minne vaan ja pinnasänkyyn verrattuna se on huomattavasti luontevamman kokoinen pienelle vastasyntyneelle. Sänkyyn mahtuu noin nelikuiseksi asti.
Hinta vuokra-ajalta ei päätä huimaa - sängyn uudella patjalla saa käyttöönsä neljäksi kuukaudeksi alle satasella. Sängyn toimitus suoraan kotiovelle sisältyy hintaan, kuten myös palauttaminen vuokra-ajan jälkeen. Toimiva ratkaisu ainakin meidän kämpän neliöihin ja mielestäni myös ihan stailin näköinen.

Helppoja synttäri-ideoita

Poika täytti just kolme vuotta. Olemme ottaneet hänen kanssaan tavaksi askarrella itse joulukorttien lisäksi myös synttärikutsut. Samalla pääsee jo hyvissä ajoin fiilistelemään tulevaa tärkeää juhlapäivää ja voi yhdessä miettiä ketä kutsutaan.

Kundin piirrustus- ja askartelutaidot ovat vielä kehitysasteella, joten olen yrittänyt keksiä yksinkertaisia, mutta kuitenkin suunnilleen staileja ideoita. Kolmevuotissynttärikutsuihin käytimme vanhaa kunnon sormiväritekniikkaa. Poika länttäsi sormella eri värisiä palloja ja meitsi piirsi narut. Kutsu-sana tehtiin leimasimella ja se onnistui pojaltakin pienellä avustuksella.

Innokkaana keittiöapulaisena kundi osallistui myös itse tarjottavien tekemiseen. Idea "pöllökakkuihin"  tuli Kotivinkin sivuilta, mistä poika itse bongasi hänelle sopivat tarjottavat. Pienellä lähikaupan valikoimaan sopivalla muuntelulla saatiin aika hauskat mokkapalat aikaiseksi. Mutsikin kiitti, sillä kakkujen leipominen ei ole meikäläisen lempipuuhaa.
Ylpeä päivänsankari on koristellut nämä ihan itse. Dominokeksin puolikkaita, karkkeja ja kas - pöllöt ovat valmiit!

Arkistoista kaivoin kuvan myös vuoden takaisten juhlien kutsuista, joiden tekoon tuolloin kaksivuotias osallistui innokkaasti liimaamalla tarrat autotielle. Tämän tieidean voisi tietysti toteuttaa paljon kunnianhimoisemminkin, mutta tässä nyt tällainen simppeli laiskan mutsin versio.

Pari lapsiystävällistä ruokapaikkaa Tallinnassa

Väsyttävien työrupeamien päättymisen ja alkaneen äitiyslomani kunniaksi kaivoimme kaapeista Tallink Siljan joululahjakortin ja suuntasimme minikylpylälomalle Tallinnaan. Pikkukundi on kova uimari, joten tärkeimmät kriteerit yöpaikan valinnalle olivat tällä kertaa mahdollisimman suuri määrä lämpimänpuoleista uimavettä ja mutsin suuren vatsan takia lyhyt kävelymatka satamaan/kaupungille.

Näin ollen majapaikaksi valikoitui Tallink Spa & Conference Hotel, joka ei muuten ihan oikeasti ole hullumpi paikka, jos kylpyläelämä monipuolisine saunoineen houkuttaa. Ainakin Tallinnan keskustan alueella kylpylä on lapsiperheelle kelpo valinta juuri kokonsa ja monipuolisuutensa takia - joskin isompia lapsia saattaa harmittaa vesiliukumäkien puute. Lapsiperheiden suosiossa Tallinnan keskusta-alueella on myös Kalev Spa, joka meitsin makuun häviää uimahallimaisessa tunnelmassaan Tallink Spa & Conference Hotellille 6-0. Mutta riippuu, mitä arvostaa. Meikäläiselle altaiden ja liukumäkien määrää tärkeämpää on nimenomaan kiireetön tunnelma ja mietitty, kauniisti valaistu miljöö.
Muualla Virossa on kyllä vielä huomattavasti hulppeampia kylpylöitä, mutta tällä kertaa emme halunneet lähteä merta edemmäs kalaan.
Pieni hölmö miehen mieltä lämmittänyt yksityiskohta mainittakoon myös - käynnissä olevien olympialaisten jääkiekon pronssiottelu voitiin katsoa kylpyläalueen baarissa drinkki kädessä altaassa lilluen.

Ekana iltana olimme niin naatteja, ettemme jaksaneet lähteä ravintolan hakuun ollenkaan, vaan testasimme hotellin oman ravintolan, Restaurant Neron.

Yllätyimme iloisesti ruoan laadusta, joskin hinnat olivat yleiseen hintatasoon nähden tyyriin puoleiset.
Lasten menu oli tavallisen epäterveellinen nakkeine ja ranskalaisineen, mutta lihapulla-annoksen asettelu ilahdutti pientä asiakasta. Plussaa myös siitä, että lapsen ruoka saapui heti valmistuttuaan, joten odotusaika oli erittäin  nälkäiselle kolmevuotiaalle siedettävän rajoissa.

Syömäni kolmen juuston pasta oli yllättävän maukasta ja oikean kypsyistä. Miehen sisäfilee lisukkeineen sai myös hyväksyviä  nyökkäyksiä. Kaikin puolin hyvä kokemus noin hotellin ravintolaksi, sanoisin.




 F-HOONE

Jo kolmatta kertaa suuntasimme Kalamajan alueella sijaitsevaan F-hoone -ravintolaan, tällä kertaa lounaan merkeissä. F-hoone sijaitsee vanhalla tehdasalueella industrial-henkisessä miljöössä. Mieleen tulee ehkä vähän Arabian alue stadissa - eikä vähiten siksi, että asiakaskuntaan tuntuu kuuluvan rutkasti artsuhenkisiä opiskelijoita. Nopea vaikutelma oli kuitenkin tällä vierailulla se, että kaikenikäiset virolaiset ja myös turistit ovat nyt löytäneet paikan.
F-hoone sijaitsee vähän keskustan ulkopuolella, mutta periaatteessa kävelymatkan päässä (ainakin, jos pienimmät lapset matkaavat rattaissa). Taksilla keskustasta tulee vain muutaman minuutin.

F-hoonen ruoka on ronskia ja simppeliä, mutta myös maukasta ja ilahduttavan edullista. Listalla on modernihkoja virolais- ja venäläishenkisiä annoksia.

Poika valitsi mukavan monipuoliselta lastenlistalta kanapastaa, joka oli aikuisenkin suuhun erittäin maukasta ja hyvin duunattua.

Pikkuvinkki muuten - kuljetamme usein ravintolareissuilla omaa pientä lasten haarukkaa mukana. Se säästää kaikkien hermoja tilanteessa, jossa ravintolasta löytyy vain isoja haarukoita ja lapsi ei suin surmin suostu syömään pikkulusikalla...

Alkupaloiksi nauttimamme bruscettat olivat maukkaita, mutta ehkä hieman turhan etikkaisia kaiken kaikkiaan.



Pääruoaksi syömäni borschkeitto ja miehen tartar-annos sen sijaan olivat erinomaisia.


Lasten kanssa F-hoonessa viihtyy pitkään, sillä siellä on lapsia varten ihan erillinen leikkihuone leluineen ja piirrustusvälineineen. Ja huom - siellä saa PIIRTÄÄ SEINÄÄN! Illallisaikaan leikkihuoneesta löytyy useimmiten seuraakin. Vaippa- ja pottaikäiset on lisäksi huomioitu vessojen varustuksessa. Myös wifi löytyy, jos pitkästynyt lapsi halutaan saada viihtymään lastenohjelmien avulla...


Meidän tulee käytyä täällä näemmä aina uudestaan.
F-hoone on rento ja maukas vaihtoehto lapsiperheelle fiinimmän illallispönötyksen sijasta. Suosittelen!

KOHVIK MOON

Tallinnan satama-alueen kyljessä sijaitseva Kohvik MOON on paikka,

jota monet ovat kehuneet, mutta tähän asti olemme joka kerta syystä tai toisesta missanneet paikan.
Nyt otimme oikein asiaksemme käydä siellä, mutta koska keksimme homman vasta paikan päällä viikonloppuiltana, meinasi visiitti jäädä haaveeksi tälläkin kertaa. Kohvik Mooniin kannattaa siis tehdä pöytävaraus illalliselle.
Pelastimme tilanteen runsaalla sunnuntaipäivän lounaalla, joka todellakin osoittautui kaikkien kehujen arvoiseksi.


Poikamme "Pasta Lover" valitsi listalta juustopastaa, joka maistui miedolta, mutta erinomaisen hyvältä. Ruoka tuotiin aikuisten alkuruokien yhteydessä, mikä helpotti jälleen kerran koko perheen tuskaa.
Jälkikasvun viihtyvyyttä lisäsi myös hauska lasten menu ja mukillinen värikyniä, jolla listan hahmoja sai värittää. Myös wifi löytyy.


Alkuruoaksi tilasimme härkätartarin sekä hanhen ja kananmaksapateeta. Kummatkin olivat ihan naurettavan hyviä.
Pääruokana safkattiin pelmeenejä  ja kanaa. Eivätpä olleet pettymyksiä nekään.
Kohvik Moon on pieni paikka, jossa on kotoisa ja ystävällinen fiilis. Lisäksi hinta-laatusuhde on tässä mestassa enemmän kuin kohdallaan.
Menen uudestaankin, ehdottomasti!

Stadin mutsi esittäytyy

Ennen esikoisen syntymää jännitimme miehen kanssa, olisiko reissut nyt vähäksi aikaa reissattu ja ravintoladinnerit historiaa. Pelko oli turha. Juuri kolme vuotta täyttänyt poikamme on matkustanut tähän mennessä Kreetalla, Rukalla, Barcelonassa, Thaimaassa, Tahkolla, Pärnussa, Rodoksella, sekä lukuisia kertoja Tukholmassa, Tallinnassa ja pikkureissuilla kotimaassa. Hyvää ja kiireetöntä ravintolaruokaa olemme nauttineet pojan syntymän jälkeenkin roppakaupalla niin kotimaassa kuin matkoillakin.

Matkustaminen ulkomailla ei ole mielestäni sen hankalampaa kuin ennenkään, mutta kuitenkin erilaista. Päivässä tunteja tuntuu olevan joskus vähemmän kuin ennen ja kaikkeen kannattaa varata kunnolla aikaa ja ehdottomasti myös  tilanteeseen sopivat tarvikkeet välipaloista viihdykkeisiin. Muutoin emme ole reissuilla luopuneet oikeastaan mistään (no ehkä enimmästä kreisibailaamisesta, muttei se ennenkään ole ollut matkojemme suurin prioriteetti). 

En ole sitä mieltä, että reissaamisen täytyisi toteutua pelkästään lasten tai aikuisten ehdoilla, vaan hyvä reissu on sellainen, jossa kaikkien toiveet huomioidaan ja tarpeen mukaan tehdään kompromisseja, jotta sekä aikuisilla että lapsilla olisi mahdollisimman hauskaa. Siksihän matkoja loppujen lopuksi  tehdään - uusien mieleenpainuvien kokemusten ja hauskojen yhteisten hetkien toivossa!

Nyt, kun olen taas jäänyt äitiyslomalle pian syntyvää kuopusta odottelemaan, olemme suunnitelleet ensi talveksi noin kuukauden mittaista reissua Thaimaahan. Toivotaan, että kuopus on terve ja yhtä innokas matkustaja kuin isoveljensä, jotta saadaan reissuhaaveet toteutettua!

Koska asumme Helsingin keskustassa, liikumme kaupungilla päivittäin, vietämme aikaa kahviloissa, käymme ulkona syömässä (luojalle kiitos älypuhelimista, tableteista ja netin lastenohjelmista) ja teemme retkiä museoihin, puistoihin ja stadin matkakohteisiin - etenkin lapsiystävällisiin sellaisiin.

Reissun päällä kokemuksia karttuu, joten halusin laittaa pystyyn blogin, jossa voisin näitä pieniä  tiedon murusia lapsi(/vaunu-)ystävällisistä mestoista jakaa eteenpäin. Monelle stadilaismammalle hyvät kahvittelumestat ja vaipanvaihtopaikat ovat päivänselviä, mutta ehkäpä ihan tuoreille äideille ja kauempaa saapuville on kirjoituksista jotain iloa!

Jottei vaakakuppi ihan kellahtaisi pelkkään reissaamiseen, olen myös äärettömän hyvä viihtymään himassa. Tykkään sisustaa ja säätää ja askarrella kärsivällisyyteni rajoissa. Mikään piipertäjä en ole, valmista pitää tulla vauhdilla. 

Minä ja mieheni olemme henkeen ja vereen kaupunkiasujia, mikä tietysti kämpän neliöiden suhteen asettaa lapsiperheessä hieman haasteita. 

Pojan ensimmäisen vuoden ajan asuimme 40 neliöisessä kaksiossa ihan ydinkeskustan nurkilla, mutta noin kaksi vuotta sitten oli pakko myöntää, että vaikka kuinka ripustelisimme lisää hyllyjä seinille, tila loppuu silti kesken. 

Muutimme kompaktiin kolmioon noin kilometriä kauemmas keskustasta. Alue, jossa nyt asumme, on kaikin puolin mahtava - kaupat, kirjasto, terveysasema, päiväkodit, koulut, bussit, ratikat,  puistot ja meri - kaikki ovat ihan vieressä, joten tässä aiomme toistaiseksi pysyä. Neliöitä ei perheenlisäyksen yhteydessä ole siis luvassa enempää, joten luovuudella hoidetaan tilanpuute. Projekti alkaa yhden lapsen huoneen muuntumisella kahden lapsen - tytön ja pojan - majapaikaksi. 

Sisustushommien lisäksi tykätään pojan kanssa duunailla pieniä askarteluja, kuten kortteja sun muuta pientä, joista varmaankin mallikelpoisimmat esimerkit päätyvät myös tänne sivuille.

Tällä reseptillä mennään, tervetuloa messiin!