Skideille sopivaa joulukorttiaskartelua

Olen jo parina jouluna sinnikkäästi askarrellut joulukortit yhdessä taaperon, sittemmin leikki-ikäisen kanssa. Pienille lapsille on aika vaikeaa keksiä sellaista askartelua, jossa lopputulos on mutsinkin mielestä lähetettäväksi kelpaava.

Parhaaksi toteamani tapa valjastaa taapero mukaan korttitalkoisiin on sormivärit.
Otetaan mikä tahansa kuva, johon voi sormiväreillä läntätä palloja. Esim. sininen korttipohja, mihin läntätään keltaisella sormivärillä "tähtiä", synttärikortti, mihin läntätään erivärisillä sormiväreillä ilmapalloja (aikuinen piirtää narut) tai puu, johon läntätään punaisella sormivärillä omenoita jne. Ymmärsitte idean.
Jos taapero haluaa vain sotkea, häntä otetaan sormesta kiinni ja ystävällisesti autetaan tekemään pallot. Jos sekään ei auta, äiti tekee pallot ja taapero sotkee omaan paperiinsa vieressä. Illuusio yhdessä tekemisestä säilyy joka tapauksessa!

Viime vuonna jo kehittelin hittikortin, "joulukuusi, johon läntätään sormiväreillä koristeita".
Tänä vuonna pääsimme astetta kehittyneempään malliin, sillä kundi osaa jo kaikenlaista, mutta tytsyä on mahdotonta päästää minkään ei-syötävän pariin, joten toistaiseksi hän joutuu skippaamaan askartelut. Näin siis syntyi astetta pidemmälle jalostettu pallojoulukorttimalli.

















Kuuset leikkasin itse piirtämästäni yksinkertaisesta kolmiosta. Leikkaisin ne pahvista siten, että kuuset pysyivät kiinni toisissaan. Näin skidin oli helpompi koristella niitä. Lisäksi tein niistä vähän isompia kuin tarvittiin, jotta kuusten reunat olisi helppo siistiä leikkaamalla.
















Tällä kertaa meidän "palloina" toimi leimasin musteineen, mutta kuten sanottu, pallot voisivat yhtä hyvin olla sormiväreillä maalattuja tai vaikkapa tarroja. Leimasimen käyttö sujui kolmevuotiaalta vaivatta ja sivumennen hän sutaisi puuväreillä kuusiin vähän lisäkoristettakin.




Vaikeustasoa lisätäksemme päätimme koristella kuuset vielä kimalteella. Meitsi levitti liimaviirut, kundi ripotteli kimalteen. Vahingossa kimalletta tarttui myös puolikuiviin leimoihin, mikä oli korteille pelkästään eduksi. Tämän lisäksi kimalletta tietysti tarttui ihan joka paikkaan muuallekin ja sekös skidejä ilahdutti!

Kuusten kuivuttua leikkasin ne irti toisistaan ja liimasin sprayliimalla korttipohjiin. Kundi liimasi tähtitarrat kuusten latvoihin ja lopuksi liimattiin vielä tekstitarrat.

Kyllä kelpaa lähetellä!

Snadistadi - vaihtoehto räntäiselle leikkipuistolle

Pimeää ja märkää pukkaa, joten puiston reunalla notkuminen houkuttelee yhä vähemmän ja vähemmän.   Kuravaatteiden sijasta päälle voi vetäistä jarrusukat ja painella sisäleikkipuistoon. Stadin kantakaupungissa niitä on vähänlaisesti, mutta Ruoholahdessa sijaitseva Snadistadi on yksi niistä ja se alkaa olla lyhyestä olemassaolostaan huolimatta stadilaisperheiden keskuudessa jo klassikon maineessa.

Snadistadi sijaitsee Ruoholahden ostoskeskuksen tiloissa syvällä maan alla. Jopa parkkihallit ovat Snadistadia ylempänä. Tämä fakta on joka kerta kirvoittanut leikkiseurueessamme hyvät naurut, sillä mihinpä muuallekaan riehuvat lapset kannattaisi sijoittaa kuin syvälle maan uumeniin.

Kun hissin ovet aukeavat kerroksessa -5, aukeaa myös koko Snadistadi silmien edessä. Flunssakautena ensimmäinen ajatus väistämättä on, että jos ei täältä saa silmätulehdusta ja ripulia, niin ei sitten mistään. Kertaakaan eivät lapsemme kuitenkaan todellisuudessa ole vierailun jälkeen sairastuneet.

Kaiken kaikkiaan paikka on todella hauska monenikäisille lapsille. Pienemmille on omat leikkitilansa, jossa meno on vähän vähemmän hurjaa. Löytyy liukumäkeä, kiipeilytelinettä, paljon erilaisia leluja ja potkuteltavia autoja sekä pallomeri. Toimii!

Seitsenkuinen tytsymmekin on jo kovasti bileissä mukana, vaikka kiinni pitämättä vajoaakin pallomeren pohjaan sekunneissa. 

Leikki-ikäisille Snadistadi on parhaimmillaan. On polkuautoja pitkine ajoratoineen, ratsastettavia pikkuponeja, esiintymislava soittimineen, trampoliineja, hiekkalaatikko, liukumäkiä, kiipeilyratoja, leffahuone ja jopa diskohuone (jossa en tosin ole koskaan nähnyt yhtään lasta, jokusen äidin kylläkin olen yllättänyt ysärihittejä kuuntelemasta). 

Kouluikäiselle Snadistadissa on jo vähän vähemmän tekemistä, mutta esimerkiksi auto- / videopelejä löytyy. Eka-tokaluokkalainen saa varmasti ajan kulumaan lentäen, mutta yläastetta lähestyvä ei todennäköisesti saa mestasta paljoakaan irti.

Snadistadista saa myös "ruokaa", etteivät leikit keskeydy ainakaan nälän takia. Ruokaa heittomerkeillä siksi, että se on harmillisen huonolaatuista eineskamaa. Viikonloppuisin tarjolla on lasten buffet, jossa on einesnakkeja, -ranskiksia, -lihapullia jne. Arkipäivänä (jolloin Snadistadiin muutenkin kannattaa tulla, jos pystyy) olen erehtynyt tilaamaan mm. nakkimukin, jota en kyllä voi suositella kenellekään. Harmaita keitettyjä nakkeja ei edes kolmevuotias suostunut nielemään. 

Herkkuja on tietenkin tarjolla myös, vihanneksia taas juurikaan ei.

Jotain hyvääkin Snadistadin kahvilasta - aikuisten pääsymaksuun kuuluu myös kahvi tai tee, jota on hyvä siemailla pahimpaan stressiin skidien kirmaillessa. 

Vaippaikäisille Snadistadissa on hyvät hoitotilat, joissa on tarjolla Muumi-vaippojen tavallisimpia kokoja. Myös mikrot yms. vauvoille tarpeelliset asiat on huomioitu.

Kaiken kaikkiaan Snadistadi on pikkulapsiperheelle erinomainen ja melko kohtuullisen hintainen vaihtoehto iänikuiselle leikkipuistolle. Ja leikkien jälkeen uni maistuu, se on saletti!

Isi hoitaa

Jos on pienen pieni miehen alku, niin mikään ei ole niin siistiä, kivaa ja coolia kuin oma isi. Näin ainakin meillä. Meitsi kelpaa kyllä 3,5-vuotiaan huoltojoukoiksi ja lohduttajaksikin, mutta mitä tulee hauskanpitoon (painiminen, kitaran soittaminen, vitsien kertominen) ja kaikkiin vakaviin asioihin  (löylyjen ottaminen, iltasadun lukeminen, vaatteiden valitseminen, tukan laittaminen, pöntöllä käyminen, kaiken uuden opetteleminen jne.), isi on ykkönen. En ole sitten vauva-ajan nähnyt, että kundi matkisi meikäläistä, mutta isiä seurataan silmä tarkkana ja toistetaan KAIKKI aamiaispöydässä istumisasennosta kirosanoihin. Hyvässä ja pahassa näen pienen poikani kasvavan isäkseen. Vielä ei toki olla ajassa, jolloin kundi osaisi kyseenalaistaa vanhempiensa tavat ja oikut. Hyvä niin. Nyt nautitaan tästä, eikä murehdita tulevaa. 

Meillä juhlitaan tänään isänpäivää brunssin merkeissä. Kukapa muukaan tämän kaiken kokkaisi kuin isi itse! No, sentään kokkasin jälkkärit.

Me muut olemme kokkaamisen sijaan pitäneet huolen isien ja isoisien muistamisesta lauluin ja kortein. Meidän suvun isät on tuomittu jokavuotisiin kädenjälkikortteihin, mutta mielestäni ne toimivat aina - kädenjälkiä tekevien lasten iästä riippumatta. Olen ajatellut, että kun skidit joka vuosi länttäävät kädenjälkensä kortteihin, näkyy niissä hauskasti ajan kuluminen. Saapa nähdä, mihin ikään asti tätä perinnettä voidaan jatkaa...

Kundin päiväkodissa tekemässä kortissa oli myös ideaa ihan vinkiksi asti. Päiväkodin aikuiset olivat näet "saduttaneet" lapsia ja kirjoittaneet ylös lasten kertomukset isistä. Näitä tekstejä ei kuivin silmin lueta!

Te iskät olette maailman tärkeimpiä. Hyvää isänpäivää!

Hävittäjä keskellä kaupunkia - Verkkokaupan näköalatasanne Jätkäsaaressa

Nopeasti koluttu, mutta etenkin pikkupojille ja muille lentsikkafaneille käymisen arvoinen vierailupaikka on Verkkokaupan Jätkäsaaren myymälän ylätasanne, jossa on näytillä ihan oikea yksipaikkainen MiG-21 BIS -torjuntahävittäjä.

50-metriä korkealta tasanteelta näkymät ovat huikeat sekä Stadiin että skönelle päin ja hävittäjä nököttää katolla komeana. Jopa niin komeana, että meidän kolmevuotiaalta kesti 5 minuuttia uskaltautua hävittäjän viereen. Hävittäjän kyljestä on avattu luukku, niin että koneen sisuksia pääsee vähän ihmettelemään. 

Tasanne on nopeasti nähty, mutta Verkkokaupassa shoppaileville lapsiperheille ja tietysti muillekin se on hyvä huipennus ostosreissuun. 

Kai olette muuten huomanneet, että Verkkokaupan yläkerrassa on myös reilun kokoinen leluosasto, jossa myydään klassikkomerkkejä, kuten Brioa ja Legoa, varsin edullisin hinnoin. Löytyypä sieltä myös ruhtinaallisen kokoinen junarata, jonka äärelle pikkunappulat saa kivasti leikkimään, kun itse shoppailee elektroniikkaa.

Lasten second-handia - Stadin mutsin parhaat tärpit

Lastenvaatekirppisten lisäksi Stadissa on saatavilla käytettyjä lastenvaatteita myös useista second-hand -putiikeista. Nämä kaksi ovat ehdottomia suosikkejani:


LITTLE COPENHAGEN - Lasten oma puoti

Töölössä Museokadulla sijaitsee suloinen Little Copenhagen, joka myy sekä käytettyjä että uusia lastenvaatteita. Putiikki on jotenkin niin kutsuva, että sieltä on täysin mahdotonta poistua tyhjin käsin.

Alakerrassa on esillä laatulastenvaatemerkkejä, kuten Mini Rodini, Ebbe, Beibamboo ja Minimono, sekä kaikkea pientä ihanaa; hiuslenkkejä, säilytyslaatikoita jne.












































Yläkerrassa on puolestaan kattava ja laadukas second-hand -osasto, johon uusia vaatteita tulee joka päivä. Little Copenhagenista on hyvä tehdä niin tuliaisostokset, laatuhankinnat kuin edulliset heräteostoksetkin!

KRUUNUKIRPPU & OLKKARI

Kruunuhaasta Mariankadulta puolestaan löytyy myymäläkonsepti, johon tutustuin vasta hiljattain. Hyvä, että tutustuin, sillä konsepti sopii meikäläiselle kuin nenä päähän!

















Kruunukirppu & Olkkari myy uutta ja vanhaa kaunista sisustustavaraa ja lisäksi käytettyjä, hyvin valikoituja lastenvaatteita.












































































Löytyypä putiikista myös harkiten valittuja leluja ja muuta pientä lasten tilpehööriä, sekä leikkinurkkaus!

Putiikissa kaikki on kauniisti ja houkuttelevasti esillä, joten myös Kruunukirppu & Olkkarista on todella haastavaa poistua ilman ostoksia... Kumpaankin vielä pieni kahvila kylkeen ja meitsi ei lähde ikinä!

Ikuinen siivoustaistelu

Näin syksyn tullen kulminoituu taas vihani ikuista siivoamista kohtaan. Käsittämätöntä kyllä, jopa kerrostalon viidenteen kerrokseen löytää rapa, kivet, hiekat ja koko maailman skeidat tiensä. Ei auta lapsen harjaus päästä varpaisiin, eikä se, että rattaita rullaa kolmesataa kertaa ees taas rappukäytävän eteismatolla. Myöskään en ole havainnut mitään tehoa sillä, että heti kotiin päästyämme parkkeeraamme rattaat kuramatolle ja kannamme kolmivuotiaan suoraan kylpyammeeseen riisumaan. Jostain käsittämättömästä syystä eteinen muistuttaa joka tapauksessa hiekkalaatikkoa ja ennen kuin ehtii edes murehtia asiaa, niin puff - hiekka on levinnyt koko kämppään.

Siihen nähden, että arvostan tosi paljon kaunista ja suht siistiä kotia, olen todella laiska siivoamaan. Tavarat löytävät kyllä paikalleen joka ikinen päivä, mutta sitä "oikeata" siivoamista - imurointia, pölyjen pyyhkimistä ja mitä noita on - inhoan yli kaiken. Pyykkääminen vielä menee, mutta kaikki muu on ihan hanurista. Voitte siis ehkä kuvitella, kuinka paljon ihminen, joka vihaa imurointia, stressaa hiekasta.






































Tänä syksynä siis päätin aseistaa itseni paremmin kurataisteluun.
Hankin rikkaimurin. Sellaisen, joka toimii akulla ja jolla voi imuroida pahimmat skeidat eteisestä samaan tapaan kuin tavallisella imurilla ja lisäksi siitä saa irti pienen käsikäyttöisen imurin.
En käsitä, miksi hankin sen vasta nyt. Rikkaimuri on taivaan lahja eteiselle ja toimii loistavasti myös lastenhuoneessa, jossa meillä on kokolattiamatto. Hiekka ja roska häviävät kuin itsestään ilman, että tarvitsee menettää hermojaan hakien imuria siivouskaapista (samalla koko kaapin sisältö ryöppyää lattialle) ja vetäen sähköjohtoa pitkin kämppää kuopuksen järsiessä sitä heti silmän välttäessä.
Käsi-imurilla olen heikkona hetkenä jopa imuroinut koko kundin likaiset vaatteet päällään.






































Lisäksi lopultakin toteutin sen, mitä olen pitkään jo mielessäni hautonut. Teimme kundille eteiseen oman naulakon, johon hän saa heti ovesta sisään tultuaan riisua kaikki vaatteensa ja kenkänsä. Kundi on naulakosta ainakin toistaiseksi niin fiiliksissä, että tosiaankin pysyy sen läheisyydessä kunnes vaatteet on riisuttu.

Minikokoisessa eteistilassa on paikka kundin kengille ja pieni kori, johon hän tunkee käytössä olevat pipot, hanskat ja kaulurit. Naulakoksi ruuvasimme seinään pari seinäkoukkua, joissa on useampi koukku samassa. Näin kundin on helpompi ripustaa eri vaatekappaleet paikalleen. Toimii!

Ja siitä pyykkäämisestä vielä - meillä mies aina sivulauseessa innovoi jotain legendaarista ja niin tälläkin kertaa.

Likapyykkikorimme on pitkään ollut kylppärin tilanpuutteen takia metallinen Ikean ämpäri aikuisten makkarissa. Kun valittelin toisen lapsen syntymän jälkeen pyykkivuoren ja ämpärin epäsuhtaa, mies heitti ohi mennen, että voisihan metalliämpäreitä olla kaksi ja voisivathan ne olla vielä erivärisiäkin.

Pienestä on kiinni ihmisen onni! Nyt meillä on musta ämpäri värilliselle pyykille ja valkoinen valkopyykille. Pyykit tulee lajiteltua ihan itsestään ja yhdellä silmäyksellä näkee, pitääkö seuraavaksi pestä valkoista vai värillistä pyykkiä.
Kodinhoitohuoneen omistajat varmaankin tuhahtavat tällaiselle ilmiselvyydelle, mutta pikkukolmion stadilaisemäntä koki suuren lämpimän läikähdyksen kaiken mullistavasta innovaatiosta.

Kaikki elämäni Bugaboot

Ystäväni on tulossa ensi kertaa äidiksi ja yrittää räpiköidä lastentarvikemeressä koittaen selvittää, mitä tarvitaan ja mitä ei. Yksi asia kuitenkin on selvää - frendin on vallannut bugiskuume.
Hän on kovasti kysellyt meitsiltä eri mallien ominaisuuksista ja käyttökokemuksista.
Vasta hänen avullaan sen tajusin - meillähän on ihan hillitön Bugaboo-perhe kaikkine lisävarusteineen ja tilpehööreineen. Tiedän Bugaboo -rattaista hämmentävän paljon. Meitsi harrastaa rattaita! Vähän noloa. Mutta tottahan se on, että Bugaboo on ollut elämänkumppanini jo lähes neljä vuotta.

Olen ymmärtänyt, että äitimaailmassa on kaksi koulukuntaa - ne, jotka joka omistavat Bugaboot tai haluaisivat omistaa, mutteivät raaski ja ne, jotka dissaavat Bugiksia ja jopa käyvät debattia siitä, että Bugaboot ovat lapselle hengenvaarallisia, voivat kaatua ja ties mitä.
Bullshittiä, sanon minä. Metsälenkillä ja landella kannattaa ehkä satsata muihin rattaisiin, mutta kaupunkiolosuhteissa Bugaboot ovat rattaiden parhaimmistoa.


Bugaboo Gecko

Ensimmäiset Bugaboomme olivat nyt jo valmistuksesta poistuneet Geckot. Hankimme ne käytettynä esikoiselle yksinomaan siitä syystä, että juuri mitkään muut rattaat eivät mahtuneet pikkuruiseen töölöläishissiin. Geckot sai sullottua sinne juuri ja juuri, kun nosti heittoaisan ylös ja itse laihisti niin, ettei hengittänyt koko matkalla ylös.

Geckot ovat Cameleonia edeltävä malli. Erona cameihin on lähinnä juuri pienempi koko, sekä se että työntöaisa ei ole säädettävä, eikä kopassa ole nostokahvaa. Camien tapaan Geckoissa on heittoaisa ja pienet kääntyvät etupyörät, jotka voi lumikeleillä vaihtaa talvipyöriin (jotka taas eivät ole käännettävät). Geckot ovat olleet meillä esikoisella käytössä aina syntymästä noin kolmevuotiaaksi asti ja ja olemme tykänneet kärryistä kovasti. Sikäli Bugaboo-harrastukseni taitaa kuitenkin olla vähenemään päin, että olen ajatellut pian myydä Geckot pois. En olekaan tarvinnut niitä partsivaunuina, kuten ennen tytsyn syntymää kuvittelin.
Geckoja näkee nykyään harvakseltaan, mutta mikäli Facebookin Bugaboo-sivuja on uskominen, ne alkavat olla jo suorastaan kulttimaineessa.


Bugaboo Bee+

Seuraava Bugaboo-hankintamme oli Bee+ -matkarattaat. Beet hankin niin ikään käytettyinä, mutta lähes uudenveroisina. Bee+ -kärryt ovat kyllä ehdottomasti matkarattaiden aatelia. Bee+ -mallia edeltäviin Bee -rattaisiin verrattuna Bee+ -rattaiden etuja on esim. säädettävä istuinosa, jonka ansiosta rattaiden käyttöikä on varsin pitkä. Reilusti yli metrin mittainen kundimmekin mahtuu yhä tarvittaessa kyytiin.

Sittemmin mallista on tullut markkinoille kolmas versio, Bee3, johon on tehty taas uusia parannuksia.
Bee3 -rattaita en ole kokeillut, mutta uutta vauvaa ja tulevaa Thaimaan reissua tekosyynä käyttäen hankin meidän rattaisiin uuden jatkettavan Bee3-kuomun, joka siis sopii sellaisenaan myös Bee+ -malliin. Kuomun alle saa kyllä taaperon hyvin suojaan, mutta käytännössä en ole varma, kuka lapsi  suostuu kuomun alla ainakaan hereillä ollessaan istumaan....

Meillä Bee+ -rattaat ovat olleet todella kovassa käytössä kesästadissa sekä kaikilla ulkomaan reissuillamme ja lisäksi ne ovat erinomaiset autoreissurattaat. Bee+-rattaissa on muiden Bugaboiden tapaan kääntyvät etupyörät, joten niiden työntäminen on tosi kevyttä hommaa. Myös rattaiden laittaminen kasaan käy yhdellä napsautuksella, joten ne ovat tosiaan erittäin näppärät ja käytännölliset.
Kaupunkikäyttöön Bee+ -rattaat ovat erinomaiset, mutta lumessa tai hiekkarannalla niillä ei sen sijaan tee yhtikäs mitään.

Beet menevät kasattuna tosi pieneen tilaan ja sitä ominaisuutta olemme hyödyntäneet etenkin lentomatkoilla. Omistamme (tietenkin) Bugaboon oman lentolaukun, sen pehmeän version. Rattaat  sujahtavat sinne tosi väljästi ja koska rataslaukuilla ei ole painorajoja, sullomme lentolaukkuun lisäksi kaikkea mahdollista muuta lastentarviketta.
Bee+ -rattaiden kanssa lentolaukussa on matkustanut kaikenlaista korvikejauheista ja pussipuuroista rantavaatteisiin. Jopa BabyBjörnin sitteri mahtuu pussiin  yhdessä rattaiden kanssa. Kätevää!

Bugaboo Donkey (mono ja duo)

Jos Bee+ -rattaat ovat matkisten aatelia, niin Donkeyt ovat tuplarattaiden Porschet! Eivätkä tietysti vain tuplarattaiden, sillä ovathan ne myös yhden lapsen rattaat.

Donkeyt kotiutuivat meille tytsyn syntymän myötä. Myös ne onnistuin löytämään käytettyinä, mutta rattaat olivat kyllä aivan pakasta vedetyt. Takuuta oli vielä reilusti jäljellä ja edellinen omistaja sanoikin, että rattaat olivat lähinnä koristaneet autotallia. 

Donkeyt ovat olleet paras ostos koko meikäläisen lastentarvikehankintojen historiassa. 

Mono-versiona ne ovat saman levyiset kuin Buffalot (Bugaboon uusin yhden lapsen ratasmalli), mutta sivuun jää tilaa ostoskorille, joka on maailman kätevin. 

Duo-versiona Donkeyt ovat tuplarattaiksi varsin kompaktit ja aivan naurettavan kevyet työntää. Vaihto monoista duoksi käy kädenkäänteessä - rungosta avataan kolme lukkoa ja vedetään runko täyteen leveyteensä. Tämän voi tehdä jopa silloin kun toisessa istuimessa on lapsi kyydissä.
Buffalon tapaan Donkeyssa on isot kääntyvät etupyörät, jotka toimivat kelillä kuin kelillä, eikä tarvitse säätää kesä- ja talvipyörien kanssa. Suuret ilmatäytteiset pyörät takaavat, että meno on kevyttä ja töyssytöntä. Aika korkeiden kynnystenkin yli näillä kieseillä pääsee ilman että etupyöriä tarvitsee nostaa. Tämän parempia rattaita en ole koskaan työntänyt. Varmastikin nämä samat ominaisuudet koskevat myös Buffaloita.

Pari puutetta kuitenkin kirjattakoon - Donkeyt eivät todellakaan ole mitkään matkarattaat. Ne mahtuvat kyllä keskikokoisen auton takakonttiin, jos ne purettu atomeiksi, mutta päivittäisellä purku-kasaus-seremonialla saa kyllä hermot riekaleiksi. 

Lisäksi monorattaiden ostoskorille ei Bugaboo ole ainakaan toistaiseksi kehittänyt mitään sadesuojaa, joten pienemmälläkin tihkulla loota tulvii vettä. Näppäränä emäntänä ratkaisin itse probleeman; kaivoin kaapin kätköistä vanhan kämäsen sadesuojan, leikkelin sen paloiksi ja ompelin sivukorille passelin suikan!

Bugaboo-roinaa on näiden kolmien rattaiden myötä kertynyt sievoinen kasa. On seisomalautaa, päivänvarjoa, seatlineria, footmuffeja, mukipidikettä jne. Samat lisävarusteet käyvät käytännössä kaikkiin bugiksiin, joten rattaita on ollut helppo vaihtaa lennosta toisiin. Kaikkiin rattaisiin meillä on myös MaxiCosin turvakaukalon adapterit. Yksi parhaimmiksi kokemistani yhdistelmistä turvakaukaloikäisen kanssa autolla kaupoilla tms. kuljettaessa on Bee+:n runko yhdistettynä adaptereilla kaukaloon. Bee+:n runko menee helposti takakonttiin ja autoon sammahtanut lapsi on simppeliä nostaa nukkuvana kaukalossaan pyörien päälle.

Hieman ylistysluontoiset ovat käyttökokemukseni Bugaboo-rattaista, mutta näin se vaan on. Laatukärryjä, sanon minä. Lisäksi Bugaboot pitävät hyvin arvonsa, jos niistä huolehtii hyvin. Ja tosiaan käytettynäkin ostettaessa Bugaboot ovat erinomainen hankinta. Kun menopelit on kunnossa, niin harmittaa vähemmän. Vähän niin kuin laittaisi rahaa pankkiin, eikö..?

Eden - kiva ja kulahtanut kylpyläparatiisi

Stadilaisten huomenna alkavan syysloman kunniaksi tässä taas yksi kylpyläkokemus meiltä kylpyläkonkareilta - Spa Hotel Rantasipi Eden Nokialla.

Edenillä on jo jonkun verran kilsoja mittarissa, mutta konsepti toimii yhä. Etenkin lapsiperheille Edenillä on todella paljon annettavaa. Lapset eivät kiinnitä huomiota pieneen kuluneisuuteen,  ketjuhotellille tyypilliseen hajuttomaan ja mauttomaan sisustukseen tai pientä päivitystä kaipaaviin hotellihuoneisiin. Aikuinenkin antaa visuaaliset yksityiskohdat anteeksi, kun lapset viihtyvät.

Kylpylä on todella hienolla paikalla järven rannalla ja ulkoilumaastot ovat erinomaiset.
Sisällä kylpyläosastolla on suuri määrä erilaisia altaita, vesiliukumäkiä, ulkoallas, aaltokone, hierovia suihkuja, saunoja jne.

Ai niin, yksi huikea plussa; kylpylässä on lainattavissa pienimmille kylpylävieraille rattaita, joissa vauvaa voi kuljettaa kaikissa pesu- ja allastiloissa. Rattaat saa myös makuuasentoon. Tämä mahdollisti ainakin meille pitkät kylpylävierailut koko perheen kesken. Tytsy veti autuaasti päikkäreitä ja muut pulikoivat. Miksei kukaan muu ole keksinyt vastaavaa? Niin pieni asia, mutta vauvaperheelle niin suuri!

Lisäksi hotellissa on Day Spa (jota en kylläkään lyhyellä visiitillä ehtinyt testaamaan) kattava kuntosali, ohjattuja liikuntatunteja ja muuta ohjelmaa. Kylpylän alueelta löytyy useita ravintoloita ruokailuun ja myös bilettämiseen. Ajan saa näin ollen kyllä kulumaan ihan pelkästään kylpylän alueella, se on selvä. Tampereelle (ja Särkänniemeen) on kuitenkin vain lyhyt automatka, joten useimmat lapsiperheet varmaankin käyttävät kylpyläloman aikana tämän option hyväkseen. Niin myös me.

Eden itsessäänkin kelpaa kyllä köyhän miehen Särkänniemestä, sillä lapsille on pulikoinnin lisäksi järjestetty kaikenlaista aktiviteettia (ja aikuisille pirullinen määrä ansoja, joiden ohi pitäisi päästä kunnialla matkalla hotellihuoneesta ulko-ovelle). On pari erilaista leikkihuonetta, pelihuone, sekä erinäisiä kolikoilla toimivia hupilaitteita.

Kyllä meidän kundilla ainakin kyynel tirahti, kun täältä piti himaan lähteä. Eli pienistä puutteista huolimatta - suosittelen.


Herkkuja Mansessa

Samalla reissulla testasimme pari tamperelaista ruokapaikkaa, joita lämmöllä suosittelen.

Maruseki

Japanilainen ravintola Maruseki voitti meikäläisen puolelleen heti ensi näkemältä - sattuneesta syystä...

Origamilinnut liihottivat raflan katossa erittäin samaan tyyliin kuin meillä skidien huoneessa.

Maruseki on tosi kivasti laitettu, kadulta ei arvaa, kuinka stailit ja suuret tilat sisältä löytyy. Ja rattaat mahtuvat kyllä!

Ja se ruoka. OMG.

4 Delin hodaribaari

Mies rakastaa hodareita - siis hyviä laadukkaita hodareita - kaikissa muodoissaan, joten luonnollisesti suuntasimme kauppahalliin, jossa olimme kuulleet sijaitsevan hyvän hodaribaarin.

Se ei ollut pettymys.
Tilasimme varmuuden vuoksi kaikki kolme A la carte -listalla ollutta hodaria - saksalaisen, aasialaisen ja hummeritäytteisen. Sairaan hyvää. Lapsiperheen kulinaristista kokemusta tosin hieman haittasi se, että baarissa on tarkoitus syödä seisaaltaan ja kolmevuotiaat nyt eivät todellakaan syö seisaaltaan. Lapsiperheellisille siis herkut messiin tai jätä skidit kotiin ja tule rennolle viikonloppulounaalle. Älä unohda virkistävää olutta.