Nimijuhlat puutarhassa

Tuli tytsyn nimijuhlan aika ja epästadilaismaisesti päätimme järjestää bileet landella suvun mökillä. Myös isobroidin juhlat järjestettiin aikanaan siellä lähinnä siksi, että hänen nimensä linkittyy sukutilaan, mutta myös siksi, että halusimme istuttaa lapsen kunniaksi puun ja meidän kaupunkikämpän  parvekkeelle puun istuttaminen olisi ollut vähän hankalampaa. Pikkusysterille tarvittiin tietysti oma puu, joten juhlapaikan valinta oli helppoa. Paikalle kutsuttiin lähisukua ja ystäviä reilut 30 henkeä yhteensä.

Tällä hetkellä 5-asteisen vetisen puhurin puhaltaessa on vaikeaa kuvitella, että kuvat ovat viime viikonlopulta. Kävipä meillä tuuri, kun juhlien ajaksi osui toukokuinen helleaalto!

Halusimme järjestää oikein överiherkät ja kesäiset puutarhakekkerit, joten koristelut olivat sen mukaiset. Kävin siis hakemassa Ikeasta paperikoristeita (askartelumotivaatio ei todellakaan tähän riittänyt). Mummonmökki sai terassilleen pyöreitä pinkkejä palloja ja ruokailijoita varten pystytetyt telttakatokset saivat puolestaan timantinmuotoiset valkoiset koristeet. Ihanaa oli muuten syödä helteisenä päivänä telttakatoksen alla! Ne toimivat hyvin myös aurinkosuojana, eivätkä vain sateen sattuessa.

Kukkakoristeissa luotimme luonnonantimiin. Koska tuomi, syreeni ja omenapuut sekä muutamat pihaan istutetut kasvit kukkivat parhaillaan niin komeasti, emme tuoneet kukkia maljakoihin ollenkaan. Muutenkin pidimme aika hillittyä linjaa kaikessa hörhötyksessä. Alkukevään vihreä luonto toimii ihan itsestäänkin koristeena!

Nimijuhlat kulkivat siten, että ensimmäiseksi kilisteltiin tytsyn kunniaksi ja pidimme miehen kanssa puheen. Puheen alkuun paljastimme tytön nimet, mitkä tulivat kaikille täytenä yllätyksenä. 

Sitten kerroimme hieman nimien taustasta ja siitä, miksi olimme päätyneet ne lapselle antamaan. Pyysimme tytsyn tätiä lukemaan nimikirjasta annettujen nimien merkityksen ja isosetä puolestaan värvättiin lukemaan nimeen liittyvä runo.

Puheen jälkeen tarjolle laitettiin ensin gazpachoa, jota vieraat nauttivat samalla, kun mies grillaili ribsejä pääruokaa varten. 

Pääruoaksi grillattiin siis pihalla seurustelun lomassa vaatimattomat 13 kiloa ribsejä, lapsille vähän nakkeja ja kasvissyöjille halloumia. Niiden kylkeen olin tehnyt pari eri salaattia. Valikoimme ruoat kahta asiaa silmällä pitäen. Ensinnäkin ennusteet lupasivat kaunista päivää, joten ajattelimme, että kylmä keitto voisi tehdä terää ja puutarhajuhlissa pitää tietenkin grillata. Toiseksi lähes kaikki ruoat oli mahdollista valmistaa etukäteen. Ribsit kypsennettiin  pari päivää ennen juhlaa uunissa ja niihin otettiin vain väriä grillistä ja viimeisteltiin kastikkeella. Gazpachon ja parsaperunasalaatin tein edellisenä päivänä. Vain vihersalaatti tehtiin juuri ennen juhlia. Ruokajuomana tarjosimme kivennäisvettä, mansikkamehua, olutta ja viiniä.

Menu-kyltit askartelin vieraille lähetettyjen kutsukorttien kanssa samaan henkeen. Samoin kaikki pikkukyltit, kuten "maito", "kerma" jne. näpräsin ylijääneistä kutsukorttimateriaaleista. Tyyli ennen kaikkea.
Muuten järjestelyistä sen verran, että äitini kehitti pienen mökkikeittiön pelastukseksi metodin, jonka ansiosta tiskipöytä ei notkunut likasista astioista (käytimme siis pelkästään oikeita astioita). Perustimme pihan perälle koreista astiankeräyspisteen ja pyysimme vieraita viemään likaiset astiat sinne. Merkitsimme kuhunkin koriin sinne kerättävät astiat, kuten lautaset, lasit, aterimet sun muut. Järjestely toimi erinomaisesti ja vasta juhlan jälkeen kannoimme likaiset astiat sisälle tiskattavaksi.

Pääruoan jälkeen seurasi juhlien toinen virallinen ohjelmanumero, eli omenapuun istutus pienen tyttäremme kunniaksi.

Puu istutettiin veljen puun lähelle ja olikin hauskaa, kun vieraat, jotka olivat aikanaan myös kundin nimikekkereissä, pääsivät katsastamaan silloin istutetun omenapuun kunnon ja koon.

Koska meidän juhlapäivään ei liittynyt uskonnollisia menoja, lanseerasimme tytsylle isobroidin tapaan "kummiperheet", joiden toivomme hengailevan messissä meidän elämän poluilla. Omenapuu istutettiin täten lähinnä kummiperheiden voimin.






Kahvipöytä oli suolaisten safkojen tapaan simppeli. Tarjolla oli ainoastaan kakkua ja vaahtokarkkeja. Meikäläisen kakkujenleipomispinna on suunnilleen yhtä pitkä kuin askartelupinnakin, joten suosiolla tilasin kakut Kakkugalleriasta. Ne olivat kauniit ja ihanan raikkaat, just kuten toivoinkin.
Mökkiolosuhteissa kaikki astiat olivat aika eriparisia, mutta erityisesti kahvikupit olivat säälittävän sekalainen kattaus. Näin ollen sotkimme suvereenisti kaikki kupit ja asetit keskenään, niin että niistä tuli vielä sekalaisempi kattaus. Lopputulos oli itse asiassa aika hauskannäköinen!

Lapsia oli paikalla kymmenkunta ja arvelimme, että leikit lähtisivät aika nopeasti lapasesta, jos  asiaan ei kiinnitettäisi mitään huomiota. Sisustimme siis pienen nukkuma-aitan leikkimökiksi ja veimme sinne korikaupalla leluja ja muuta tekemistä. Suunnitelma toimi - eikä varmaan vähiten siksi, että me aikuiset emme suoraan nähneet, mitä lapset pikkumökissä puuhailivat. Heillä kuuluikin olevan siellä kaikenlaisia "salaisuuksia". Leikkimökin lisäksi skideillä oli erinomaisen hauska sammalrinteessä pyörimisleikki, jonka seurauksena ainakin meidän kundin kauluspaita lensi kemujen jälkeen suoraan roskiin. Mutta eipä siitä sen enempää. Oli hauskat bileet! Kaikilla.

Superhelpot (ja hienot) kutsukortit nimijuhliin

Stadin tytsy saa pian nimen ja kokoonnumme mökille keväisiin pihajuhliin uutta tulokasta kreisibailaamaan. Halusin tehdä itse kauniin keväiset kutsut, mutta kuten tavallista, en jaksanut uhrata niihin liikaa aikaa. Oli siis pakko kehitellä staili, mutta helppo korttimalli. Pöllin googlesta kaikki parhaimmat ideat, marssin Sinelliin tutkimaan tarjontaa ja pim - kortit ovat valmiit!
Tätä kutsukorttia on vaikea tyriä, vaikka olisi maailman epätaiteellisin poropeukalo!

Hankin valmiit yksilehtiset korttipohjat, astetta vaaleammat mutta samansävyiset kirjekuoret, muutaman metrin kapeaa silkkinauhaa, arkillisen Kutsu-tarroja, muutaman arkillisen 3D-perhostarroja (näissä on liimapinta vain keskellä ja siivet nostetaan ylös), sekä arkillisen maatuskatarroja.
Lisäksi tarvittiin valkoista paperia kääntöpuolen kirjoitusta varten. Ja tietysti liimaa ja sakset.

Teko-ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan:
liimaa korttipohjaan silkkinauhan pätkät ja lätki tarrat. Kirjoita kutsu koneella, printtaa ja liimaa kääntöpuolelle. Länttää tarrat kirjekuoriin. Valmista!

Hintaa 15 kortille kirjekuorineen tuli aika tarkkaan parikymppiä.

Meikäläinen kun on aika kärsimätön näiden askartelujen suhteen, niin on ollut pakko etsiä käsiin kaikki mahdolliset tuskaa helpottavat apuvälineet. Näitä korttejakin varten jemmasta löytyi sopivat liimat, joilla homma hoitui hermoja menettämättä; liimarolleri ja sprayliima. Pieni korjausteippiä  muistuttava liimarolleri piirtää paperiin kapeaa liimarantua. Sillä liimasin nauhat paikalleen. Jos oikein haluaa hifistellä, niin voi etsiä skräppäämiseen tarkoitettuja nauhoja, joissa on toisella puolella liimapinta jo valmiina, mutta valikoima on tietysti
vähän suppeampi.
Sprayliima puolestaan on erinomainen tuote, jos pitää liimata kaksi paperia yhteen. Liimaa todella jämäkästi, eikä kupruile! Sillä siis suhautin tekstilaput paikoilleen. Suosittelen kumpaakin liimaa lämpimästi kaikille heikkohermoisille askartelijoille!

Poutapäivän tekemistä skideille Stadissa

Tehdäänpäs tästä oikein sarja ja lätkäistään seuraavaksi aurinkoisen tai edes menettelevän kelin menovinkit skideille. Muutama viikko takaperin Hesarissa oli juttua lapsiperheen menovinkeistä ja nauratti, kun lista liippasi niin läheltä omaamme. Mutta ei anneta sen häiritä, eivät ne tietyt paikat turhan takia ole suosittuja!

LINNANMÄKI

Linnanmäki ei esittelyjä kaipaa! Pikkukundi on kysynyt tammikuusta asti joka toinen päivä, että joko Lintsi aukeaa. No nyt se on auki ja olemme toki jo käyneet siellä!
Lintsillä on jo toista vuotta uusi pikkulapsiperheitä ilahduttava järjestely, eli sisään alueelle pääsee maksutta ja lisäksi 11 laitteeseen on vapaa pääsy. Yksi maksuttomista laitteista on näköalatorni Panorama ja loput ovat pienille lapsille tarkoitettuja laitteita. Tämä järjestely on ainakin meidän perheen tehnyt sen, että käymme huvipuistossa parin-kolmen viikon välein koko kesäkauden. Välillä piipahdamme kesäiltana ihan vain syömään ravintolamaailma Kattilaan ja otamme korkeintaan yhdet ajelut. Kundin suosikkeja ovat tosin luonnollisestikin ne lasten laitteet, jotka eivät ole maksuttomia - hepat, rekkaralli ja maisemajuna.


JUNIEN BONGAUS LINNUNLAULUN SILLALTA

Toisinaan kävelemme Töölönlahden rantaa pitkin Linnunlaulun junasillalle bongailemaan lähteviä ja tulevia junia. Trafiikkia on luonnollisestikin mihin tahansa aikaan päivästä.
Harvemmin tulee ajatelleeksi, miten monenlaisia junia tuolla raiteilla liikennöi pikkupojan silmin; uusia moderneja lähijunia, pendolinoja, kaksikerroksisia junia, pelkkiä vetureita, Pietariin ja Moskovaan matkaavia pitkiä junia, tavaravaunuja jne...
Kundi viihtyisi sillalla tuntikausia ja lähteminen on aina vähän hankalaa, koska "milloinkohan seuraava juna tulee?".
Välillä olemme jopa ottaneet eväät mukaan tai poikenneet lähellä sijaitsevaan Linnunlaulun kahvilaan välipalalle.
Tämä huvitus ei maksa mitään, mutta kannattaa huomioida, että sillalla on usein aikamoinen blosis, eli kunnolla vaatetta päälle pienille ja isoille bongareille!

CAFE REGATTA

Taivallahden rannassa Sibeliuspuiston laitamilla sijaitsee hassu pikku kahvila, Cafe Regatta. 

Me suuntaamme päiväkävelyllä sinne lähes aina viikonloppuisin, jos ei ole kummempaa ohjelmaa. Talvella (jos on lunta ja jäätä), voi kävellä jäällä ja huvitella Cafe Regattan napakelkalla. 

Kesällä ruokimme sorsia ja valitettavasti myös lokkeja... Cafe Regattan sisätilat ovat suppeat ja idea onkin istuskella suuressa pihassa, jonka grillipaikalla voi myös paistaa sisältä ostettuja makkaroita. Makkaroiden lisäksi erityisesti korvapuustit ovat tämän paikan hitti. Istuskellessa voi antaa silmien kulkea kaikenlaisissa hauskoissa pihan ja mökin sisustusyksityiskohdissa ja kirjoituksissa. 

Ainoana miinuksena mainittakoon, että koska kahvila ilmiselvästi esitellään jo lähes jokaisessa Helsingistä laaditussa turistioppaassa, saattaa erityisen kauniina viikonloppupäivänä olla ihmisiä jopa stadilaisenkin mielestä liikaa.

STADIKAN TORNI
































Olympiastadionin torni on erinomainen paikka käväistä kauniina päivänä. Sinne pääsee hissillä, eikä hinta päätä huimaa; aikuiset 5 €, lapset 2 € ja alle 6-vuotiaat maksutta.
Näköalat ovat hienot ja jos sattuu asumaan kantakaupungin alueella, kuten me, voi kaupanpäälliseksi bongata oman kodin yläilmoista käsin. Huhtikuusta alkaen tornivierailun yhteydessä on lisäksi voinut toteuttaa omatoimisen historiakierroksen Olympiastadionin A-katsomossa.

PARI KIRJAVINKKIÄ

Jos sattuu olemaan kävelyretkien tai ylipäätään retkeilyn ystävä, niin tässäpä pari loistavaa kirjaa kahlattavaksi! Itse lunttaan näistä useinkin ideoita, silloin kun pää lyö tyhjää, mutta vauvan kanssa pitäisi lähteä kävelylle (ei aina sitä samaa reittiä) tai kundi käytöksellään huutaa väsytysaktiviteettia.

 Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirjassa esitellään kävelyreittejä eri teemoilla, kuten "Suurmiehiä ja taiteilijoita", "Pihlajamäki - lähiörakentamisen helmi", "Murhapaikkoja", Helsingin pommitukset" tai "Laulujen Kallio".  Kirja sisältää yhteensä 52 kävelykierrosta ja yli 500 kohdetta. Etenkin vauvaa kärräävälle kirja on ihan legendaarinen menestys! 

Lasten Helsinki puolestaan esittelee käyntikohteita lapsiperheille. Mukaan on otettu niin sisäkohteita, kuin luontopolkuja, Helsingin saaristokohteita ja vaikka mitä muuta Helsingissä ja sen lähiympäristössä. On historiallisia ja liikunnallisia kohteita, luontoa, kaupunkia, kulttuuria, eläimiä ja seikkailua. Lisäksi kohteet on merkitty ajankäytön mukaan, eli pitääkö retkeen varata kokonainen päivä, muutama tunti, vai voiko vain pistäytyä. Täydellistä!

Kirjasta löytyy ihan varmasti jotain uusia ideoita, vaikka olisi asunut Stadissa iän kaiken. Miten olisi esimerkiksi eväsretki Tullisaareen, linturetki Villa Elfvikin pitkospuureitille tai jännittävä iltaretki Kaivopuiston tähtitorniin?

Sadepäivän tekemistä skideille Stadissa

Lähipäivinä stadilaisia on ilmoilla paiskattu ja vielä muutaman päivän näyttäisi säätila olevan mahdoton ennustettava yli viiden minuutin säteellä (nimim. Lintsillä räntäsateessa vieraillut).

Onneksi hauskaa ja monen hintaista tekemistä löytyy lähiympäristöstä yllin kyllin. 

Tässä meidän perheen suosikit:

RATIKKAMUSEO

Maksuttomassa ratikkamuseossa on esillä muutamia erilaisia vanhoja raitiovaunuja ja lisäksi hallissa on esillä kuvia, videoita ja tietoa raitioliikenteen historiasta Helsingissä. 

 

Taka-Töölössä sijaitseva museo on pieni ja kompakti, mutta tutkittavaa riittää silti aivan hyvin yhdeksi aamu- tai iltapäiväksi. Ja tosiaan - ei maksa mitään!
Kaikkeen esillä olevaan saa koskea ja meidän kundin suosikkipuuhaa onkin "ajaa" oikeaa ratikkaa. Samassa spårassa riittää puuhaa koko perheelle - yksi hoitaa rahastajan paikkaa, yksi toimii kuljettajana ja loput matkustajina.
Museossa on myös vanhanaikainen lipunleimauslaite (meille kolmekymppisille mutseille ja faijoille vielä hyvässä muistissa) ja lippuja, joita voi leimata. Olen pistänyt merkille, että se on lapsen kuin lapsen mielestä uskomaton hitti.

Museohallin toisessa reunassa sijaitsee ihan kelpo sushipaikka, jossa niin ikään voi ihastella vanhoja komeita vaunuja.
Me yhdistämme lähes poikkeuksetta vierailuun sushilounaan. Kundille (ja mutsille) kasa rullia naamaan ja ei kun kotiin päikkäreille!



METRO

Ratikasta on luonteva siirtyä metroon ja ihan oikeasti - me todella huvitellaan ajelemalla metrolla.
Kundi kun sattuu olemaan poika ja pojista metrot on sairaan upeita! Kertalipun hinnalla saa aika pitkät ajelut ja tietysti rattaiden kanssa vielä halvemmat, eli ilmaiset. En nyt silti lähtisi suosittelemaan rattaiden  mukaan ottamista ihan vain muutaman euron säästämiseksi periaatteellisesti ja myös ihan käytännön syistä. Vaikka Stadissa on erinomaisen hyvin huomioitu vaunujen ja pyörätuolien käyttäjät, niin kyllä liukuportaissa kulkeminen aika paljon iisimpää silti on!

Rattaista puheen ollen - tytsyn syntyessä hankimme Bugaboo Donkeyt. Mietin hankintaa todella pitkään, sillä kundi on jo 3 v, eikä useinkaan enää kulje rattaissa. Liikun kuitenkin paljon yksin lasten kanssa kaupungilla ja vilkasliikenteisillä alueilla, joten kun bongasin huuto.netistä nämä lähes käyttämättömät kärryt, päätin toimia. Hetkeäkään en ole katunut, kyllä nämä vaan ovat niin toimivat, helppokäyttöiset ja monipuoliset  rattaat. Bugaboo Donkeyt saa siis yhden lapsen rattaiksi, tähän kuvassa olevaan yhdistelmään eli vauvalle ja isolle sisarukselle, sekä kahdelle istuvalle lapselle. Lisäksi kärryihin saa adapterilla Bugaboon seisomalaudan. Meillä on ennestäänkin Bugaboon Bee+ -matkarattaat ja lisäksi vanhat Bugaboon Geckot - ainoat löytämämme vaunut, jotka sopivat silloisen pikku kaksion hissiin. Bugaboo-tarviketta on siis yllin kyllin. Ilahduttavaa on, että tarvikkeita voi vaihtaa rattaista toisiin ja takaisin. Venkslaan rattaita tupliksi ja takaisin yhden lapsen rattaiksi lähes päivittäin ja se on niin helppoa, että jopa meikäläisen pinna on kestänyt. Rattaat voi modata jopa lapsen ollessa kyydissä! Donkeyt ovat kyllä järkyttävän kalliit (vaikka ne onnistuisi löytämään käytettyinä, mikä on harvinaista), mutta toisaalta hintansa väärtit.



LUONNONTIETEELLINEN MUSEO

Meillä päin Luonnontieteellinen museo tunnetaan dinosaurusmuseona. Kundilla on todella vahva dinosaurus- ja haikausi menossa, joten voitte kuvitella, että näyttely uppoaa aika hyvin. Tällä hetkellä Luonnontieteellisen alakerrassa on luurankonäyttely, joka kolmevuotiaan mielestä on superjännittävä. Toisessa kerroksessa on pysyvä näyttely ja ylimmässä kerroksessa sitten näitä dinosauruksia ja bonuksena monen metrin mittainen hai. Sadepäivä on pelastettu! 

 

SEA LIFE Helsinki

Puolisentoista vuotta sitten kävimme Barcelonan reissulla Barcelonan Aquariumissa, josta pidimme kovasti. Vasta kuluneen talven aikana olen uskaltautunut kotimaiseen versioon, Sea Lifeen. Ilokseni se  yllätti monipuolisella tarjonnallaan ja lähes Barcelonan vertaisilla puitteillaan.

Kundin näkökulmasta tarjolla on HAITA. Monia erinäköisiä ja -kokoisia haita. Se riittää.