Dylan - lapsiperheen lounaspaikkalöytö!

Kaikki Arabian suunnalla asuvat tietävätkin tämän jo, mutta myös muille tiedoksi; Hämeentien varrella Taikista vielä vähän pois päin keskustasta sijaitsee Dylan, joka on iloinen poikkeus kenelle tahansa lounastajalle tai brunssilla kävijälle, mutta erityinen lottovoitto lapsiperheille.

Dylanissa haistaa jo heti ovella, että syömään saa tuoda keskenkasvuisiakin ilman henkilökunnan nokan nyrpistelyä. Dylanin brunssilla en ole käynyt (kannattaa kuulemma tehdä varaus), mutta lounaalla sitäkin useammin.
















Lounasaikaan tarjolla on poikkeuksellisen kattava ja herkullinen salaattibuffa sekä myös lämmintä ruokaa noutopöydästä. Lisäksi on tilattavissa lautasannoksia, kuten burgereita.
Safka ei ole mitenkään poikkeuksellista, mutta oikein oikein maistuvaa.
Ja mikä parasta - pienimmät lapset syövät ilmaiseksi! Kolmevuotias tankkasi tässä yhtenä päivänä vatsan täyteen kanapastaa, riisiä, kurkkua ja tomaattia höystettynä vastapaistetulla leivällä - eikä maksanut pennin pyörylää, eikä sentin senttiä.
Itse nautin salaattipöydän runsaista antimista kahveineen päivineen vajaalla kympillä.

















Dylanissa on huomioitu lapset monin tavoin. Heti oven vierestä löytyy iloisen värinen leikkinurkkaus  ja tiloista löytyy lisäksi hyvin varusteltu hoitohuone-/inva-wc. Myös rattaat voi tarvittaessa kärrätä pöydän viereen ilman että ne häiritsevät pahemmin muiden liikkumista.

Syöttötuoleja Dylanista löytyy pinotolkulla ja soseruokailijoita ilahduttaa, että käytettävissä on myös mikro ja muoviastioita.

Paikka on ylipäätään iloinen ja rento. Suosittelen! Dylanilla on muuten myös muitakin toimipisteitä, mm. Käpylässä ja Ruoholahdessa, jos Arabia ei osu reitin varrelle....

Lentokoneiden bongausta Lemminkäisen kalliolla

En tiedä muista lapsiperheistä, mutta meillä lentsikat on aika kova juttu. Siis sekä Lentsikat -elokuvat, että lentsikat nyt ihan ylipäätään. 

Tässä yhtenä toimettomana syyspäivänä päätimme näin ollen hypätä autoon ja lähteä etsimään sopivaa oikeiden lentsikoiden bongauspaikkaa Helsinki-Vantaan tuntumasta. Mies onneksi perehtyi asiaan hieman etukäteen, joten ajoimme suoraan paalupaikoille Lemminkäisen kallioksi kutsutulle kukkulalle kentän läheisyyteen.

Lemminkäisen kallio sijaitsee Tuusulanväylän varressa. Stadista päin tultaessa kurvataan ulos Korson liittymästä Kulomäentietä (152) vasempaan. Auto kannattaa jättää esim. Kulomäentien ja Puusepäntien  risteyksen tuntumaan. Jos tässä vaiheessa ei näe kalliota, niin sitten ilma on kyllä niin surkea, ettei kalliolta myöskään näkisi yhtään konetta.

Mies kurvasi auton kallion juureen, meitsi sulloi vauvan kantoreppuun ja kundi varustautui tilanteeseen sopivalla lentsikkarekvisiitalla. 

Patikoimme hyvin lyhyen matkan kallion laelle ja kyllä kannatti! 

Tuulen suunta suosi meitä ja noin puolituntisen visiittimme aikana suoraan yläpuoleltamme laski useampi suuri Kauko-Aasiasta tuleva kone vain muutaman kymmenen metrin korkeudessa. Siinä mökässä ei kyllä yksikään pikkupoika jää kylmäksi, eivätkä sen puoleen varmaan tytötkään. Vauvoista en mene takuuseen.  

Paikka on tuulinen, joten kannattaa varustautua lämpimillä vaatteilla ja junioreja varten kannattaa pakata myös kuulosuojaimet messiin. Lisäksi, jos haluaa tehdä ripeähkön visiitin, on syytä vilkaista etukäteen koneiden lentoaikatauluja. Tähän varmaan löytyy vaikka mitä aplikaatioita, mutta Finavian lähtevien ja saapuvien koneiden lista riittää hyvin. Se tuo hommaan ihan oman mausteensa, kun seuraa paikan päällä kalliolla puhelimesta mistä mikäkin kone on tulossa.

Lemminkäisen kalliosta tuli kyllä kertaheitolla vakkarivierailumesta. 

Ens kerralla viltti ja eväät mukaan!

Viimsi - Kylpylöintiä ja kivoja taloja

Teimme snadin parin yön syyslomailun Viroon, mutta päätimme tällä kertaa ohittaa iänikuisen Tallinnan vanhan kaupungin ja muut tutut kulmat. Suuntasimme siis noin 15 kilsan päähän Tallinnasta itään, Viimsiin.

Vanha klommoinen ja ruosteinen kesämersumme, Lefa, sai kunnian toimia menopelinämme. Sepä olikin kiintoisaa maassa, jossa hieno auto on jonkin sortin statussymboli - jopa siinä määrin, että olen kuullut joidenkin nuorten miesten investoivan kaikki rahansa stailiin autoon ja asuvan sitten siinä autossa, kun kämppään ei ole enää varaa. Lefalla ajaminen vaati siis vähän pokkaa. Onneksi skidit ovat sen verran pieniä, ettei vähän nolommallakaan kaaralla matkustelu vielä harmita....

Matka Lefalla sujui erinomaisen leppoisasti. Viimsiin on erittäin helppoa ajaa Tallinnasta. Suoraa tietä vaan huristellaan rantaa pitkin Pirittan ohi ja vartissa ollaankin jo perillä.

VIIMSI SPA

Kylpyläihmisinä suuntasimme tietenkin Viimsi Spahan.
Viimsi Spassa on laaja kattaus terveys- ja kauneuspalveluja, mm. kylpylä, kauneushoitola, hammashoitola, reilun kokoinen kuntosali, erilaisia liikuntatunteja jne. Lapsille Viimsi Span parasta antia on kylpyläosaston lisäksi lastekeskus, eli  sisäleikkipuisto, jonne yli parivuotiaan lapsen voi myös jättää hoitoon esim. kylpylähoidon ajaksi.

Kylpylä ei sijoittunut ihan meidän Viron top-listan kärkisijoille, mutta siinä ei missään tapauksessa ollut mitään vikaakaan. Hyvää Viimsi Spassa on ehdottomasti se, että monesta kylpylästä poiketen se  mahdollistaa vakavahenkisen kuntoilun ja ehdan terveysloman. Kylpylässä on suurehko 25-metrinen kuntouima-allas ja sen läheisyydessä omassa rauhassaan varsinainen kylpyläosasto porealtaineen. Kylpyläosasto on kompakti, mutta sieltä löytyy hyvä kattaus altaita ja ennen kaikkea saunoja - jopa puilla lämpiävä sauna ja pieni avannon tyylinen ulkopulahdusallas!

Kylpyläosasto muistuttaa hätkähdyttävästi Vantaan Flamingon "aikuisten osastoa" sisustukseltaan. Jopa seinien sävyt ovat samat. Viimsi Spa lienee Flamingoa vanhempi, joten tulee kiusaus kuvitella, että Flamingon suunnittelijat ovat käyneet hakemassa Viimsissä hieman inspiraatiota. Ja miksipä ei -  Viimsin pieni kylpyläosasto on oikein viihtyisä, vaikka ajan hampaat ovat siihen jo vähän purreet. Lisäksi ainakin pienemmille lapsille kylpylässä on tekemistä ihan riittämiin. Isommat saattavat hoksata vesiliukumäkien puuttumisen.

SUSHI TIME

Viimsi Spa hotellin ala-aulasta löytyi meidän perheen iloksi pieni sushipaikka. Pieni ei sen sijaan ole oikea sana kuvaamaan mestan tyyliä duunata sushia. Mielestämme kohtuullisen kokoinen tilaus oli ihan järjetön mälli safkaa, mutta onneksi oikein herkullista sellaista. Sushiplatterimme oli duunattu ronskilla kädellä, inkivääriäkin tarjottimelle oli mäiskäisty ison miehen nyrkin kokoinen mälli. Mutta safkassa ei missään nimessä ollut valittamisen aihetta ja kivasti sopii sushi myös Viimsi Span terveysajatteluun.

BLACK ROSE PUB

Illallisaikaan emme niin välittäneet terveellisyydestä, vaan raahaudumme pulikoinnista väsähtäneinä hotellin pubiin, jossa mainostettiin tarjottavan myös hyvää ruokaa. Paikka oli sisustettu onnistuneesti brittityyliin. Tunnelma oli ainakin torstai-iltana leppoisa ja paikalla oli myös muita lapsiperheitä.

Kundi tilasi omaperäisesti nakit ja ranskalaiset. Kuulemma hyvää oli.

Mies vetäisi kokonaisen kalan lisukkeineen ja vaikutti todella tyytyväiseltä.

Meitsi puolestaan tilasi Guinnesissa haudutettua Saarenmaalaista villisikaa, joka oli suussa sulavaa. Pienet miikat vihannesten puuttumisesta.

Jälkkäriksi jaoimme annoksen ihan järjettömän hyvää itse tehtyä jäätelöä. Aikamoinen pubi!

RAVINTOLA COCCODRILLON

Viimsin alueella testasimme lisäksi italialaista ruokaa tarjoavan ravintola Coccodrillonin, joka sijaitsee lyhyehkön kävelymatkan päässä Viimsi Spasta. 

Siellä ensivaikutelma oli varmaankin ensimmäisenä vastaantulleiden punavalkoruudullisten pöytäliinojen ansiosta rossohko ja pelkäsimme jo pahinta. Rafla osoittautui kuitenkin aivan kelvolliseksi ja parasta siellä oli viimeisen päälle mietitty sisustus ja mahtava tunnelma. Vietimme paikassa älyttömän mukavan illan.

Mahantäytteeksi tilasimme pizzaa, pastaa ja pihviä. Ruoka oli hyvin duunattua perusitalialaista, ei mitään tajunnanräjäyttäjää, mutta ei myöskään lainkaan huonoa. 

Yhtä kaikki - mestasta jäi hyvä fiilis. Ravintolalla on suuri ulkoterassi ja piha leikkimökkeineen. Sisätilat ovat tosiaan tunnelmalliset ja sen verran väljät, että vaunutkin mahtuvat iisisti.

ARKKITEHTUURIA AUTOILIJALLE

Kylpylää lukuunottamatta Viimsissä ei ole suoraan sanottuna turistille juurikaan mitään annettavaa. Piritan kauniit ja loputtomat uimarannatkin jäävät vähän lännemmäksi. Kylpylä on kuitenkin ihan hyvä syy suunnata Viimsiin. Olihan se sitä paitsi superkivaa nuuskia vähän uusia nurkkia Virossa ja Lefan kanssa otimmekin asiasta kaiken irti. Kolmevuotias kundi on näet lopettanut päikkäreiden nukkumisen, PAITSI jos päikkäripaikkana toimii auto. Siinäpä oli riittävästi motivaatiota ajella Lefalla ympyrää Viimsin lähettyvillä. 

Mikäli nykyarkkitehtuuri kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi pientä turneeta esim. Haabneemen, Rohuneemen ja Leppneemen kulmilla. Seutu on täynnä omaperäisiä ja kiinnostavia pientaloja, jotka pesevät kyllä suomalaisen tylsän ja ankean Kannustaloarkkitehtuurin ihan mennen tullen. 

Yhteinen lastenhuone tytölle ja pojalle - vol 2

Vaavisänky oli lopulta pakko palauttaa. Vuokrasin sitä kaksi ylimääräistä kuukautta ja yritin sulloa lähes puolivuotiasta vauvaa siihen. Yleensä käyttöikä on 3-4 kk. Lopulta oli luovutettava ja todettava, että pienokainen on pinnasänkyiässä.

Koska meidän stadilaismakkarit ovat pieniä, se tarkoitti myös sitä, että pinnasänky sijoitetaan  lastenhuoneeseen isobroidin seuraan. Aamuisin kummatkin lapset löytyvät joka tapauksessa edelleen meidän sängystä, joten sikäli muutos ei ole niin radikaali. Enemmän vavisuttaa se, että meidän vauva on liian iso johonkin.

Kun valmistelimme lastenhuonetta tytsyn syntymään (ks. blogikirjoitus huhtikuu 2014), sijoitimme sinne hoitopöydän. Nyt hoitopöytä sai uuden kodin netin vaihtoringin kautta, sillä huoneeseen ei mahdu hoitopöytää ja pinnasänkyä samaan aikaan. Olin etukäteen ajatellut, että kundin sänky pysyisi paikallaan ikkunan alla ja pinnasänky sijoitettaisiin hoitopöydän paikalle huoneen ainoaan ehjään kulmaan. Niin ensin tehtiinkin ja se näytti ihan urpolta. Koko huone tuntui kaatuvan ovelle päin. Sänkyjen sijoittaminen toisin päin ratkaisi ongelman. Kundikin vaihtoi onneksi mielellään paikkaa suojaisaan nurkkaan. No okei, lahjoimme vakuuttelemalla, että nurkkaan saa rakennettua paremman majan sängyn päälle..

Kundin sängyn yläpuolelle ruuvattiin samanlainen pieni hylly (eli pätkä taululistaa), kuin toisen sängyn yläpuolellakin on. Kundi laittoi siihen entiseen tyyliin pari tämän hetken lempparikirjaansa. 

Kummankin sängyn yläpuolella on nyt tällaiset pikkuhyllyt ja kun tytsy myöhemmin jättää pinnasänkyiän, on helppoa hankkia toinen Muuramen Jolla-sänky ja huoneesta tulee symmetrinen. Toisaalta neliöitä on sen verran vähän, että ehkä järkevämpää olisi hankkia kerrossänky...
No, sydämellä nämä ratkaisut on aiemminkin tehty, ei niinkään järjellä.

Tytsy pääsi siis ikkunanurkkaan ja sai broidinsa vanhan pinnasängyn nukkumapaikakseen. Pinnasänky on oikeasti joku Ikean vanha puinen halpissänky, mutta maalasin sen Miranolilla esikoista varten. Oli muuten hitonmoinen homma maalata ensin runko ja pätkät pinnoja ylhäältä ja alhaalta valkoiseksi ja sen jälkeen teipata ja maalata pinnat eri väreillä. Kaiken lisäksi valkkasin aluksi värit väärin ja mustan sijasta maalasin sekaan sinisiä pinnoja. Sänky ei vaan kerta kaikkiaan näyttänyt täydelliseltä, vai mitä sanotte:

Oli siis pakko kuluttaa vielä lisää aikaa sekä rahaa ja maalata siniset pinnat mustiksi. Tämä projekti oli todella vakavasti meitsin kärsivällisyyden rajamailla, mutta jos olisin tiennyt, että se tulee palvelemaan kahta pientä nukkujaa, olisin ehkä suhtautunut tehtävään alunperinkin vähän rauhallisemmin.

Pinniksen yläpuolelle siirrettiin Vaavisängyn päälle askartelemani origamimobile aikuisten makkarista. Mobile ja verhot eivät sopineet huoneeseen yhtä aikaa, joten verhot saivat lähteä. Onneksi on sälekaihtimet.

Kun huonekalut ja suurin osa tekstiileistä on mustavalkoisia, niin huoneessa säilyy yhtenäinen tunnelma, vaikka pikkutavarat ovat tytöllä ja pojalla kovin erilaiset. Kundilla on Finlaysonin mustavalkoiset Elefantti-lakanat, joiden kuosiin olen kovasti tykästynyt. Koska meillä oli ennestään mustavalkoraidalliset lakanat pinnasänkyyn, päätin pihistellä ja olla hankkimatta pinnikseen Elefantti-lakanoita. Sen sijaan sijoitin huoneessa jo ennestään olleet Elefantti-kuosisen tyynyn ja jakkaran yhteen pinnasängyn kanssa ja johan toimii.

Tytsyn sängyn yläpuolella olevaan hyllyyn asettelin maatuskanukkeja.
Aika hienoa, kun pitkien traktori- ja dinosaurusvuosien jälkeen voi lopultakin laittaa jotain tyttömäistä! Vaikkakin kaikkeen pinkkiin suhtaudun yhä aika epäluuloisesti.





























Maatuskanukkeja on rivissä myös yläkaappien päällä olevan pienen salkun kyljessä. Salkussa säilötään tytsyn aarteita, kuten nimijuhlapäivänä saatuja kortteja.

 Koska hoitopöytä kannettiin ulos huolimatta siitä, että tytsy on vielä pitkään todella vakavasti vaipanvaihtoiässä, täytyi jotain kehitellä tilalle. Huutonetistä bongasin Brion hoitotason, joka asetetaan pinnasängyn päälle. Hinta oli kohdillaan ja taso on sikahyvässä kunnossa, joten olen tosi tyytyväinen hankintaan. Sängyn viereen sijoitettiin vaipparoskis ja seinäkaappiin vaipat sun muut hoitotarvikkeet ja tadaa - täydellinen vaipanvaihtopiste! Yöksi tai muuten vaan hoitotason voi nostaa pinnasängyn ja ikkunalaudan väliin, josta sitä ei juurikaan huomaa.

Vaikka makkari on snadi, kyllä siellä leikit onnistuvat. Pointti on lähinnä se, että kaikki leikit eivät voi olla käynnissä samaan aikaan, vaan tarpeen mukaan kaivetaan esiin junarata, intiaanien tiipii tai autotiematto, jotka kaikki löytyvät huoneen ruhtinaallisista säilytystiloista. Tämä automatto on Ikean ja tosiaan - eihän sitä tarvitse pitää aina esillä. Meillä se on rullalla mustavalkoisen lipaston alla paloauton parkkipaikan takana ja sieltä se kaivetaan tarvittaessa esiin.

Automattoa ostaessa osui silmiini myös pyöreät istuinaluset, joiden pohjassa on "jarrut" liukumista estämässä. Ne sopivat mielestäni kivasti säilytystasoon, joka sai tässä tuunauksessa jäädä paikalleen. Kundin ja tytsyn makkarissa on niin paljon kulmikkaita muotoja, että pari ympyrää sekaan tekee ihan terää.

Myös sienijakkara sai jäädä vanhalle paikalleen, samoin värikäsnuppiset naulakot. Jotain pinkkiä meitsikin on huoneeseen huolinut, nimittäin tytsyn Peltorit.

Ihan vaurioitta ei lastenhuoneen remonteistakaan olla päästy. Huhtikuussa, kun tuunattiin huonetta uutta perheenjäsentä varten, kiinnitimme oviseinään miehen designaamia skeittihyllyjä. Yksi ruuvi korkkasi seinää ihan vähän eteisen puolelta ja seinään tuli aluksi sellainen pieni kohouma. Tässä yhtenä iltana kuului suuri kolaus, joka seisautti veret koko porukalta. Pitkään äänen aiheuttajaa etsitttyämme huomasimme, että eteisen seinä oli luovuttanut ja siinä oli nyrkin kokoinen reikä. 

No, onneksi se jää yleensä avonaisen lastenhuoneen oven taakse....

Laiskan mutsin paras ystävä - nettiruokakauppa

Kun äitiyslomani alkoi viime keväänä (ja olin suunnilleen norsun kokoinen), keksin testata nettiruokakauppoja. Nykyään en enää käy kaupassa. Ja jos käyn, ihmettelen joka kerta, miksi kukaan lapsiperheellinen viitsii käydä siellä. Oletteko käyneet kaupassa kolmevuotiaan uhmaikäisen, nälkäisen ja vikkeläjalkaisen pojan kanssa? Se on hel-vet-ti-ä. Siihen vielä tissinhimoinen puolivuotias päälle kiljumaan, niin kuka tahansa olisi valmis hyppäämään kaivoon. Mukaan lukien koko kaupan muut asiakkaat ja henkilökunta.

Niinpä nykyään maksan vajaat kolmekymppiä kuukaudessa ekstraa siitä, että joku ystävällisesti kantaa ostokset meille himaan, eikä meikäläisen tarvitse muuta kuin yöllä  lasten nukkuessa kertoa nettisovellukselle, montako maitoa tarvitaan. Sitä paitsi väitän, että oikeasti säästän safkojen suunnittelulla enemmän rahaa kuin maksan ylimääräistä kuljetusmaksuista, mutta senhän nyt tietää jokainen martta - jos suunnittelee viikon safkat etukäteen (eikä käy nälkäisenä kaupassa tai tässä tapauksessa nettisivuilla), niin säästää hurjasti rahaa.

Viime keväänä testasin Kauppahalli24:n sekä Alepan Kauppakassin palvelut. Muista nettiruokakaupoista meikäläisellä ei siis ole toistaiseksi kokemuksia. Olisin kovasti halunnut, että Kauppahalli24 toimisi meidän perheelle paremmin, sillä siellä lihojen ja monien tuoretuotteiden toimittajina käytetään Hakiksen hallin liikkeitä ja muutenkin pientoimittajia. Tuoretta lihaa ja kalaa voi tilata kotiovelle sadan gramman tarkkuudella - ei hassumpaa. Kuitenkin käytännössä osoittautui, että perustarpeiden ja hinnan suhteen Alepan kauppakassi on ainakin meidän perheessä ylivoimainen. Kauppahalli24:n valikoima on suppeampi (joskin tuotteet ovat ehkä jossain määrin laadukkaampia, luomumpia tai muuten ekologisesti valveutuneempia). Lapsiperheessä suurin tarve on kuitenkin maitotölkeille, piimätölkeille, mehutölkeille, vaipoille, vessapaperille, jauhelihalle, puurohiutaleille, makaronille ja kaikenlaiselle muulle tylsälle, jota saa ihan lähimarketista. Siinä perusteluni Kauppakassin paremmuudelle, lisäksi kuljetusmaksu on pienempi.
Ihan kokonaan en kuitenkaan ole kaupassakäynnistä päässyt. Tuoretta lihaa ja kalaa Kauppakassi ei tosiaan toimita (jos siis ei lasketa mukaan vakuumipakkauksia), joskus esim. kosmetiikkavalikoima rupeaa tylsistyttämään ja astian-/pyykinpesuaineet ovat valikoimassa kovin epäekologisia, joten tuoretiskillä ja saippua- ja pesuaineosastolla joudun edelleen käymään ihan ehdassa myymälässä.

Miinuksia Alepan Kauppakassi saa ympäristöasioista. Tosiaan valikoiman pesuaineet eivät ole ympäristöystävällisimmästä päästä ja lisäksi ostokset tulevat usein pakattuina aivan liian moniin muovipusseihin. Pakasteet ovat aina omassa muovipussissaan, myös vaippa- ja vessapaperipaketit on pakattu muovipusseihin ja monet sellaiset tuotteet, jotka itse kuljettaisin kaupasta ilman pussia (kuten banaanitertut, kokonaiset vesimelonit jne), on pakattu pieniin muovipusseihin. Tähän löytyy tietysti käytännön sanelemat syyt, mutta Kauppahalli24 onnistuu tuomaan kotiovelle saman määrän tuotteita huomattavasti vähemmällä määrällä muovia. Lohduttaudun sillä, että edes uudelleenkäytän muovipussit...

Nettiruokakaupan käyttö on tuonut tämän mutsin elämään monta mahtavaa helpotusta, joista ehdottomasti suurin on kaupassa hikoiluun ja kyrpiintymiseen käytetyn ajan radikaali vähentyminen. Koska meikäläinen ei todellakaan kantaisi kaupasta kerralla 5-6 kassillista ruokaa ( eli viikon tarpeita), niin kaiken saman ostaakseni minun pitäisi käydä kävellen kaupassa joka päivä, kuten ennen teinkin. Nyt käytän kerran viikossa noin puoli tuntia aikaa siihen, että päätän mitä seuraavan viikon aikana syödään ja teen tilauksen. Sen tekoon ei mene kovin kauaa, jos on aikaisemminkin jo tilannut. Lisäksi pitkin viikkoa ei tarvitse vuodattaa kyyneleitä sen epätietoisuuden edessä, että mitä tänään syötäisiin. Superbonuksena vielä perheemme ruokakustannukset ovat pienentyneet. Joka viikkoinen kauppakassimme maksaa useimmiten vähän alle 100 e. Kun sen lisäksi teemme joitain hankintoja oikeasta kaupasta, lienee kuukausittainen ruokalaskumme noin 400-500 euroa, kun se aiemmin oli vähintään 600-700 euroa.
Aika huikeeta, vai mitä? Lisäksi ostokset toimittaa useimmiten tosi komea nuori mies. Niin, aika huikeeta.

 

Vauvakinon taikaa - parhaimmillaan unohdat hetkeksi koko lapsen...

Yksi tämän kotiäidin "rentoutumiskeinoista" on ollut kummankin vauvan raahaaminen nerokkaisiin, mutta vähän absurdeihin Vauvakino-näytöksiin. Vauvakinoa järjestetään Stadin lisäksi monissa muissakin suuremmissa kaupungeissa.

Kun ensimmäistä kertaa astelin vauvakinoon vuonna 2011, olin vähän järkyttynyt. 

Koko teatterisalista kuului tasainen itku ja kitinä, jota ei oikein voinut paikallistaa mihinkään. Lisäksi tuntui, että joka toinen mutsi hengaa salissa tissit paljaana, eikä poppareita tai muuta leffaan yleensä kuuluvaa ei näkynyt missään. Sen sijaan oli vaippoja ja vauvansoseita, leluja ja luoja ties mitä kaikkea sellaista, josta tuore äiti saattaa vähän ahdistua. Kun leffa sitten alkoi (ja oma vauva makasi kiltisti kopassaan), olin hämmästynyt siitä, että kaikki se ympärillä tapahtuva härdelli yhtäkkiä painui tietoisuuden ulkopuolelle ja katsoin kuin katsoinkin elokuvan suurella antaumuksella ja keskittyen. Ja siitähän vauvakinossa nimenomaan on parhaimmillaan kyse. Nimestään huolimattahan tapahtuma ei missään tapauksessa ole tarkoitettu vauvoille, vaan vauvojen kotona ahdistuville mutseille, jotka yrittävät tavoittaa hippusen siitä luksuksesta, mitä vauvaton elämä tarjoaa. Imeväisikäisen kanssa konsepti toimii erinomaisesti, sillä suurin osa pikkuvauvoista on tyytyväisiä silloin, kun saavat olla äidin sylissä ja syödä kun tulee nälkä. Siihen vauvakino tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Sen sijaan liikkuvan taaperon kanssa en ehkä itse enää viitsisi näytöksiin raahautua. Jos aika menee sosetta lapatessa ja miniliukumäen vieressä vartioidessa, ettei taapero tule päälleen tai konttaa pois salista tai pure ketään ja niin edelleen, niin näytöksestä lähtiessään ei todennäköisesti osaa edes kertoa, mitä leffaa oli katsomassa. Monet kuitenkin saapuvat taaperon kanssa ja ikäraja näytöksiin onkin 2 v. Eli ilmeisesti se jollain toimii.

Joka tapauksessa olin esikoisen kanssa vaikuttunut konseptin toimivuudesta ja niinpä nyt, kun kuopus on reilut viisikuinen, olen käynyt kaikissa hänen syntymänsä jälkeen järjestetyissä vauvakinoissa, joista viimeisin oli muutama päivä takaperin.

Vauvakino-näytöksissä äänentaso on normaalia hiljaisempi ja salissa on koko näytöksen ajan himmeä valaistus. Salin etuosassa on vaipanvaihtopisteet, joista löytyy myös vaippoja. Lisäksi löytyy mikro,  syöttötuoleja ja leluja taaperoille. Salissa myös myydään tavanomaisia leffaherkkuja, kuten popcornia, karkkia ja virvoitusjuomia.

Salia ei myydä täyteen, vaan siellä on reilusti tilaa pitää vauvoja vaunukopassa tai kaukalossa, jotka saa siis ottaa mukaan saliin. Monet tulevat myös kantoliinan tai -repun kanssa, mikä onkin kätevää, jos vauva on tottunut nukkumaan sellaisessa. Salissa saa liikkua näytöksen ajan ja sieltä saa myös lähteä ulos ja tulla takaisin tarpeen vaatiessa. 

Yleensä Vauvakinossa on esittäytymässä aiheeseen liittyviä toimijoita. Esimerkiksi Stadin Tennarissa on viime kertoina ollut musiikkileikkikoulu leikittämässä lapsia ennen näytöstä. Salin ulkopuolella on myös tavallisesti tuote-esittelyjä, tuotenäytteitä jne. Viimeisimmässä Vauvakino-näytöksessä katsojille oli leffan jälkeen tarjolla Sophie la Girafe - ihonhoitotuotteiden näytepakkauksia, Piltin näytepakkaus ja erilaisia vauvabisnekseen liittyviä esitteitä.

Meidän tytsy ystävällisesti nukkui tällä kertaa koko näytöksen ajan, mitä nyt heräsi safkaamaan viimeisen kymmenen minuutin kohdalla. Meitsille näytös oli siis ihan todellinen irtiotto. 

Mutta vaikka vauva vähän leffassa herppaisikin, niin ei se ole niin vakavaa. Huutaa siellä muidenkin lapset. Sen sijaan vähän säälitti nähdä viimeisillään raskaana oleva esikoissynnyttäjä jonkun mammakaverinsa  kanssa näytöksessä ottamassa tuntumaa tulevaan. Toivottavasti ei hirveästi järkyttynyt, sillä lapsettoman silmin tosiaan koko touhu voi vaikuttaa todella absurdilta.

Toisaalta ihan sama, Vauvakinohan toimii!

Vauvansoseiden pakastus jääpalamuotteihin

Meidän tytsy on tullut siihen ikään, että soseiden maistelu on ajankohtaista. Mikäs tämän parempi aika, kun monet kotimaiset vihannekset, hedelmät, marjat ja juurekset ovat juuri kypsyneet! Kaupunkilaisina olemme etuoikeutettuja, sillä sukulaisten ja ystävien kasvimailta kärrätään meille jatkuvalla syötöllä omenaa, kesäkurpitsaa, perunaa, porkkanaa ja niin edelleen. Vaikka ei kaupunkiasunnosta kasvimaata löydykään, voi stadilainen onneksi kipaista lähimmälle torille ja täydentää sieltä vauvan soseraaka-ainevarastoa mukavasti. Aika edulliseksi tulevat "torisoseetkin", jos ajattelee ateriakohtaista hintaa. Ja kaikkihan haluavat lapsilleen parhaita mahdollisia raaka-aineita, eikös niin!

Soseiden valmistamisessa noudatan jo esikoisen vauva-aikana oppimaani loistavaa kikkaa - ruoan pakastamista jääpalamuotteihin. 

Keitän raaka-aineita reilun määrän yleensä jokaista erikseen, soseutan sauvasekoittimella ja notkistan keitinliemellä. Sitten lusikoin soseet jääpalamuotteihin ja pakastan. Kun safkat on jäässä, siirrän valmiit annospalat pakastepusseihin (jääpalamuottien kannattaa olla silikonisia, niin ei mene hermot).  Pusseista on sitten aika kätevää ottaa sulamaan vaan tarvittava pieni määrä sosetta ja sekoitella erilaisia makuyhdistelmiä. Samaan tyyliin voi pakastaa myös lihat, kanat ja kalat, mikäli omistaa yleiskoneen tai muun teholeikkurin. Pehmeämmät lihat kenties saa soseeksi myös sauvasekoittimella, mutta ainakin naudan-, possun- ja kananliha vaatii järeämmät aseet. Ensin keitetään kypsäksi, sitten soseutetaan koneessa oman keitinliemen kanssa ja pakastetaan.

Tässä viimeisimpiä kokkauksiani, eli pakastepusseissa porkkanaa ja kukkakaalia, sulamassa peruna-porkkanasekoitus sekä kukkakaalia ja vielä syöntivalmiina porkkanaa ja kesäkurpitsaa. 

Bon appetit vaan!

Hedelmistä etenkin mango on tytsyn suosikki, mikä vähän aluksi masensi meikäläistä, sillä mangon kuoriminen ja pilkkominen on älyttömän ärsyttävää. Lähikaupassa silmiini osui onneksi laiskan emännän pelastus, eli valmiiksi pilkotut ja pakastetut mangokuutiot. Ei tarvitse kuin sulattaa ja surauttaa soseeksi. Toimii myös isobroidin puurossa ja jukurtissa.

Pieniä ylilyöntejäkin on valitettavasti tässä soseinnostuksessa sattunut. Sain mökkipuutarhasta suuren läjän omenoita, jotka keitin ja soseutin. Syötin välittömästi reilun satsin innostuneelle vauvakulinaristille ja loppuilta sekä yö menikin sitten liian hapokkaan iltapalan seurauksena oksennuksia siivotessa...
No, kukaan ei ole täydellinen.