Kun ensimmäistä kertaa astelin vauvakinoon vuonna 2011, olin vähän järkyttynyt.
Koko teatterisalista kuului tasainen itku ja kitinä, jota ei oikein voinut paikallistaa mihinkään. Lisäksi tuntui, että joka toinen mutsi hengaa salissa tissit paljaana, eikä poppareita tai muuta leffaan yleensä kuuluvaa ei näkynyt missään. Sen sijaan oli vaippoja ja vauvansoseita, leluja ja luoja ties mitä kaikkea sellaista, josta tuore äiti saattaa vähän ahdistua. Kun leffa sitten alkoi (ja oma vauva makasi kiltisti kopassaan), olin hämmästynyt siitä, että kaikki se ympärillä tapahtuva härdelli yhtäkkiä painui tietoisuuden ulkopuolelle ja katsoin kuin katsoinkin elokuvan suurella antaumuksella ja keskittyen. Ja siitähän vauvakinossa nimenomaan on parhaimmillaan kyse. Nimestään huolimattahan tapahtuma ei missään tapauksessa ole tarkoitettu vauvoille, vaan vauvojen kotona ahdistuville mutseille, jotka yrittävät tavoittaa hippusen siitä luksuksesta, mitä vauvaton elämä tarjoaa. Imeväisikäisen kanssa konsepti toimii erinomaisesti, sillä suurin osa pikkuvauvoista on tyytyväisiä silloin, kun saavat olla äidin sylissä ja syödä kun tulee nälkä. Siihen vauvakino tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Sen sijaan liikkuvan taaperon kanssa en ehkä itse enää viitsisi näytöksiin raahautua. Jos aika menee sosetta lapatessa ja miniliukumäen vieressä vartioidessa, ettei taapero tule päälleen tai konttaa pois salista tai pure ketään ja niin edelleen, niin näytöksestä lähtiessään ei todennäköisesti osaa edes kertoa, mitä leffaa oli katsomassa. Monet kuitenkin saapuvat taaperon kanssa ja ikäraja näytöksiin onkin 2 v. Eli ilmeisesti se jollain toimii.
Joka tapauksessa olin esikoisen kanssa vaikuttunut konseptin toimivuudesta ja niinpä nyt, kun kuopus on reilut viisikuinen, olen käynyt kaikissa hänen syntymänsä jälkeen järjestetyissä vauvakinoissa, joista viimeisin oli muutama päivä takaperin.
Vauvakino-näytöksissä äänentaso on normaalia hiljaisempi ja salissa on koko näytöksen ajan himmeä valaistus. Salin etuosassa on vaipanvaihtopisteet, joista löytyy myös vaippoja. Lisäksi löytyy mikro, syöttötuoleja ja leluja taaperoille. Salissa myös myydään tavanomaisia leffaherkkuja, kuten popcornia, karkkia ja virvoitusjuomia.
Salia ei myydä täyteen, vaan siellä on reilusti tilaa pitää vauvoja vaunukopassa tai kaukalossa, jotka saa siis ottaa mukaan saliin. Monet tulevat myös kantoliinan tai -repun kanssa, mikä onkin kätevää, jos vauva on tottunut nukkumaan sellaisessa. Salissa saa liikkua näytöksen ajan ja sieltä saa myös lähteä ulos ja tulla takaisin tarpeen vaatiessa.
Yleensä Vauvakinossa on esittäytymässä aiheeseen liittyviä toimijoita. Esimerkiksi Stadin Tennarissa on viime kertoina ollut musiikkileikkikoulu leikittämässä lapsia ennen näytöstä. Salin ulkopuolella on myös tavallisesti tuote-esittelyjä, tuotenäytteitä jne. Viimeisimmässä Vauvakino-näytöksessä katsojille oli leffan jälkeen tarjolla Sophie la Girafe - ihonhoitotuotteiden näytepakkauksia, Piltin näytepakkaus ja erilaisia vauvabisnekseen liittyviä esitteitä.
Meidän tytsy ystävällisesti nukkui tällä kertaa koko näytöksen ajan, mitä nyt heräsi safkaamaan viimeisen kymmenen minuutin kohdalla. Meitsille näytös oli siis ihan todellinen irtiotto.
Mutta vaikka vauva vähän leffassa herppaisikin, niin ei se ole niin vakavaa. Huutaa siellä muidenkin lapset. Sen sijaan vähän säälitti nähdä viimeisillään raskaana oleva esikoissynnyttäjä jonkun mammakaverinsa kanssa näytöksessä ottamassa tuntumaa tulevaan. Toivottavasti ei hirveästi järkyttynyt, sillä lapsettoman silmin tosiaan koko touhu voi vaikuttaa todella absurdilta.
Toisaalta ihan sama, Vauvakinohan toimii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti