Ikuinen siivoustaistelu

Näin syksyn tullen kulminoituu taas vihani ikuista siivoamista kohtaan. Käsittämätöntä kyllä, jopa kerrostalon viidenteen kerrokseen löytää rapa, kivet, hiekat ja koko maailman skeidat tiensä. Ei auta lapsen harjaus päästä varpaisiin, eikä se, että rattaita rullaa kolmesataa kertaa ees taas rappukäytävän eteismatolla. Myöskään en ole havainnut mitään tehoa sillä, että heti kotiin päästyämme parkkeeraamme rattaat kuramatolle ja kannamme kolmivuotiaan suoraan kylpyammeeseen riisumaan. Jostain käsittämättömästä syystä eteinen muistuttaa joka tapauksessa hiekkalaatikkoa ja ennen kuin ehtii edes murehtia asiaa, niin puff - hiekka on levinnyt koko kämppään.

Siihen nähden, että arvostan tosi paljon kaunista ja suht siistiä kotia, olen todella laiska siivoamaan. Tavarat löytävät kyllä paikalleen joka ikinen päivä, mutta sitä "oikeata" siivoamista - imurointia, pölyjen pyyhkimistä ja mitä noita on - inhoan yli kaiken. Pyykkääminen vielä menee, mutta kaikki muu on ihan hanurista. Voitte siis ehkä kuvitella, kuinka paljon ihminen, joka vihaa imurointia, stressaa hiekasta.






































Tänä syksynä siis päätin aseistaa itseni paremmin kurataisteluun.
Hankin rikkaimurin. Sellaisen, joka toimii akulla ja jolla voi imuroida pahimmat skeidat eteisestä samaan tapaan kuin tavallisella imurilla ja lisäksi siitä saa irti pienen käsikäyttöisen imurin.
En käsitä, miksi hankin sen vasta nyt. Rikkaimuri on taivaan lahja eteiselle ja toimii loistavasti myös lastenhuoneessa, jossa meillä on kokolattiamatto. Hiekka ja roska häviävät kuin itsestään ilman, että tarvitsee menettää hermojaan hakien imuria siivouskaapista (samalla koko kaapin sisältö ryöppyää lattialle) ja vetäen sähköjohtoa pitkin kämppää kuopuksen järsiessä sitä heti silmän välttäessä.
Käsi-imurilla olen heikkona hetkenä jopa imuroinut koko kundin likaiset vaatteet päällään.






































Lisäksi lopultakin toteutin sen, mitä olen pitkään jo mielessäni hautonut. Teimme kundille eteiseen oman naulakon, johon hän saa heti ovesta sisään tultuaan riisua kaikki vaatteensa ja kenkänsä. Kundi on naulakosta ainakin toistaiseksi niin fiiliksissä, että tosiaankin pysyy sen läheisyydessä kunnes vaatteet on riisuttu.

Minikokoisessa eteistilassa on paikka kundin kengille ja pieni kori, johon hän tunkee käytössä olevat pipot, hanskat ja kaulurit. Naulakoksi ruuvasimme seinään pari seinäkoukkua, joissa on useampi koukku samassa. Näin kundin on helpompi ripustaa eri vaatekappaleet paikalleen. Toimii!

Ja siitä pyykkäämisestä vielä - meillä mies aina sivulauseessa innovoi jotain legendaarista ja niin tälläkin kertaa.

Likapyykkikorimme on pitkään ollut kylppärin tilanpuutteen takia metallinen Ikean ämpäri aikuisten makkarissa. Kun valittelin toisen lapsen syntymän jälkeen pyykkivuoren ja ämpärin epäsuhtaa, mies heitti ohi mennen, että voisihan metalliämpäreitä olla kaksi ja voisivathan ne olla vielä erivärisiäkin.

Pienestä on kiinni ihmisen onni! Nyt meillä on musta ämpäri värilliselle pyykille ja valkoinen valkopyykille. Pyykit tulee lajiteltua ihan itsestään ja yhdellä silmäyksellä näkee, pitääkö seuraavaksi pestä valkoista vai värillistä pyykkiä.
Kodinhoitohuoneen omistajat varmaankin tuhahtavat tällaiselle ilmiselvyydelle, mutta pikkukolmion stadilaisemäntä koki suuren lämpimän läikähdyksen kaiken mullistavasta innovaatiosta.