Stadin mutsi esittäytyy

Ennen esikoisen syntymää jännitimme miehen kanssa, olisiko reissut nyt vähäksi aikaa reissattu ja ravintoladinnerit historiaa. Pelko oli turha. Juuri kolme vuotta täyttänyt poikamme on matkustanut tähän mennessä Kreetalla, Rukalla, Barcelonassa, Thaimaassa, Tahkolla, Pärnussa, Rodoksella, sekä lukuisia kertoja Tukholmassa, Tallinnassa ja pikkureissuilla kotimaassa. Hyvää ja kiireetöntä ravintolaruokaa olemme nauttineet pojan syntymän jälkeenkin roppakaupalla niin kotimaassa kuin matkoillakin.

Matkustaminen ulkomailla ei ole mielestäni sen hankalampaa kuin ennenkään, mutta kuitenkin erilaista. Päivässä tunteja tuntuu olevan joskus vähemmän kuin ennen ja kaikkeen kannattaa varata kunnolla aikaa ja ehdottomasti myös  tilanteeseen sopivat tarvikkeet välipaloista viihdykkeisiin. Muutoin emme ole reissuilla luopuneet oikeastaan mistään (no ehkä enimmästä kreisibailaamisesta, muttei se ennenkään ole ollut matkojemme suurin prioriteetti). 

En ole sitä mieltä, että reissaamisen täytyisi toteutua pelkästään lasten tai aikuisten ehdoilla, vaan hyvä reissu on sellainen, jossa kaikkien toiveet huomioidaan ja tarpeen mukaan tehdään kompromisseja, jotta sekä aikuisilla että lapsilla olisi mahdollisimman hauskaa. Siksihän matkoja loppujen lopuksi  tehdään - uusien mieleenpainuvien kokemusten ja hauskojen yhteisten hetkien toivossa!

Nyt, kun olen taas jäänyt äitiyslomalle pian syntyvää kuopusta odottelemaan, olemme suunnitelleet ensi talveksi noin kuukauden mittaista reissua Thaimaahan. Toivotaan, että kuopus on terve ja yhtä innokas matkustaja kuin isoveljensä, jotta saadaan reissuhaaveet toteutettua!

Koska asumme Helsingin keskustassa, liikumme kaupungilla päivittäin, vietämme aikaa kahviloissa, käymme ulkona syömässä (luojalle kiitos älypuhelimista, tableteista ja netin lastenohjelmista) ja teemme retkiä museoihin, puistoihin ja stadin matkakohteisiin - etenkin lapsiystävällisiin sellaisiin.

Reissun päällä kokemuksia karttuu, joten halusin laittaa pystyyn blogin, jossa voisin näitä pieniä  tiedon murusia lapsi(/vaunu-)ystävällisistä mestoista jakaa eteenpäin. Monelle stadilaismammalle hyvät kahvittelumestat ja vaipanvaihtopaikat ovat päivänselviä, mutta ehkäpä ihan tuoreille äideille ja kauempaa saapuville on kirjoituksista jotain iloa!

Jottei vaakakuppi ihan kellahtaisi pelkkään reissaamiseen, olen myös äärettömän hyvä viihtymään himassa. Tykkään sisustaa ja säätää ja askarrella kärsivällisyyteni rajoissa. Mikään piipertäjä en ole, valmista pitää tulla vauhdilla. 

Minä ja mieheni olemme henkeen ja vereen kaupunkiasujia, mikä tietysti kämpän neliöiden suhteen asettaa lapsiperheessä hieman haasteita. 

Pojan ensimmäisen vuoden ajan asuimme 40 neliöisessä kaksiossa ihan ydinkeskustan nurkilla, mutta noin kaksi vuotta sitten oli pakko myöntää, että vaikka kuinka ripustelisimme lisää hyllyjä seinille, tila loppuu silti kesken. 

Muutimme kompaktiin kolmioon noin kilometriä kauemmas keskustasta. Alue, jossa nyt asumme, on kaikin puolin mahtava - kaupat, kirjasto, terveysasema, päiväkodit, koulut, bussit, ratikat,  puistot ja meri - kaikki ovat ihan vieressä, joten tässä aiomme toistaiseksi pysyä. Neliöitä ei perheenlisäyksen yhteydessä ole siis luvassa enempää, joten luovuudella hoidetaan tilanpuute. Projekti alkaa yhden lapsen huoneen muuntumisella kahden lapsen - tytön ja pojan - majapaikaksi. 

Sisustushommien lisäksi tykätään pojan kanssa duunailla pieniä askarteluja, kuten kortteja sun muuta pientä, joista varmaankin mallikelpoisimmat esimerkit päätyvät myös tänne sivuille.

Tällä reseptillä mennään, tervetuloa messiin!