Himmelihulluus

Eilen oli loppiainen ja kuten monilla muillakin, niin myös meillä lensivät kuuset sun muut jouluhärpäkkeet kaaressa pihalle - lukuunottamatta yhtä koristetta; himmeli sai jäädä. Moni mieltää himmelit joulukoristeiksi, meikäläinen mieltää ne sisustuselementeiksi.

Joulun alla päädyin monien mutkien kautta himmelikurssille Fiskarsiin. Olen viime vuosiin saakka koko elämäni vihannut himmeleitä, mutta liekö sisustuslehtien aivopesun vai ikääntymisen syytä, olen hiljalleen alkanut ymmärtää niitä. Se on mielestäni himmelissä erityisen hienoa, että ei tarvitse osata kuin tehdä yksi neliö ja sen jälkeen osaa tehdä ihan mitä vaan. Pitää vain käyttää kekseliäisyyttä. Ihmiselle, joka ei neulo, tämä oli valtaisa oivallus. Lisäksi samaan tapaan kuin kuvittelen neulomisen olevan terapeuttista, myös himmelin teko on. 

Himmelikurssilla flippasin sitten ihan totaalisesti ja ryhdyin väkertämään himmeleitä oikein sarjatuotantona. Hankin olkia, mehupillejä, lasiputkia jne ja räätälöin koko suvulle ja muutamille kaverillekin omannäköisensä himmelit. Lähti vähän lapasista koko himmelitouhu.

Ensimmäinen himmelini oli kurssilla väkertämäni lintuhäkkiä muistuttava hässäkkä. Himmeli on omaa designia ja vähän kömpelösti tehty. Se sai meille kuitenkin jäädä. Sisälle ripustin origamilinnun, joten nyt se ehkä entistäkin omituisempi. Parasta tässä himmelissä on kuitenkin varjo. Parhaimmillaan himmelin varjo on oikeasti maagisen kaunis.

Seuraava kokeiluni oli lasihimmeli, joka siis todella tehdään ontoista lasiputkista. Lasihimmeli on jotenkin enemmän matemaattinen kuin olkinen, mutta omalla tavallaan myös aika siisti. Lasiputkista tein myös jouluksi aimo läjän joulukuusenkoristeita ja pieniä kaulariipuksia pukinkonttiin. Vielä testaamatta on lasihimmelikorvikset. Ne olis varmasti hienot!

Lasiputkien jälkeen hurahdin mehupilleihin, joista tein mielestäni myös aika hauskoja ja vähän vähemmän tosikkoja himmeleitä, kuten ylhäällä näkyvän mustan gootihkon himmelin ja tämän vaaleanpunaisen unelman kummitytöille.

Vaikka eri materiaaleista saa aikaan aika hauskoja koristeita, niin aloittelevana himmeliharrastajana on pakko todeta, että kyllä näissä ikiaikaisissa olkihimmeleissä on oma taikansa. 

Seuraavaksi taidan testata jotain ruostuneita metalliputkia. Niistä saisi takuulla hienoja himmeleitä! Palaan asiaan.