Thaimaan reissun ensimmäinen ja myös viimeinen etappimme oli Koh Lanta. Vietimme siellä suurimman osan matkastamme - yhteensä 16 yötä.
Koh Lanta sopii hyvin rentoon oleiluun, hiekkalinnojen rakenteluun ja pötköttelyyn, mutta saarelta ja sen läheisiltä merialueilta löytyy myös paljon tekemistä kaikenlaisille matkailijoille.
SNORKLAUSRETKET
Ensimmäiseksi buukkasimme koko päivän mittaisen snorklausreissun Koh Haalle. Valitsimme tietoisesti ison päivälaivan, jotta tytsyllä olisi tilaa kuorsata päikkärit omissa rattaissaan.
Kundille riitti, että sai tuijotella merta ja laivan moottoreita perävanoineen.
Varasimme reissun Raya Diversin kautta. Se on Thaimaassa toimiva suomalainen sukellusyritys.
Raya Diversin retket eivät ehkä ole ihan halvimmasta päästä, mutta erittäin kivoja.
Päivä starttasi seitsemän jälkeen, kun autokyyti nouti meidät rantaan, josta matka jatkui pienellä moottoriveneellä päivälaivalle. Retki kesti noin neljään iltapäivällä ja matkan aikana oli kolme pitkähköä pysähdystä snorklaamaan / sukeltamaan. Koska jokainen pysähdys kesti noin tunnin, saimme vuoroteltua miehen kanssa niin, että toinen oli laivassa skidien kanssa puolet pysähdyksestä ja toinen snorklasi ja sitten vaihdettiin.
Kundi yritti urheasti tulla veteen - ja tulikin - mutta palasi nopeasti vähän liian jännittävältä uinnilta laivaan.
Isommat skidit saavat varmasti snorklausretkillä itse vedestä enemmän irti, mutta pienemmille riitti reissussa silti paljon ihmeteltävää. Laivalla oli tarjolla koko päivän hedelmiä ja lisäksi riisivoittoinen lounas, joten syötävää ja juotavaa löytyi skideillekin.
Edellisellä Koh Lantan reissullamme teimme vastaavan reissun Koh Rokille, joka ehkä kaiken kaikkiaan oli vielä komeampi paikka snorklaajalle, mutta eipä ollut valittamista Koh Haassakaan…
Sen verran kundia jäi kaivelemaan lyhyt uintireissu, että retken päätteeksi hankimme hänelle oman snorkkelin ja räpylät, joilla treenaamisen hän starttasi jo samana iltana altaalla.
Heti ekan aktiviteetin jälkeen jouduimme pitämään pienen paussin retkeilyssä, kun kundi sairastui vatsapöpöön. Tauti oli sen verran tuhdinpuoleinen, että paikallinen lekuri suositteli ottamaan antibiootit kuurin sijasta suoraan suoneen. Näin tehtiin, vaikkei se kovin siistiä ollutkaan. Vuorokautta myöhemmin tauti oli poissa ja retket jatkuivat.
Vaikka en tätä matkakokemusta kenellekään suosittele, niin vinkkinä vaan, että saimme hyvää palvelua pienestä Bangkok Health Clinicista, joka sijaitsee päätien varressa lähellä Saladania. Sen sijaan etelämmässä sijaitsevassa Siam Clinicissa, jossa kävimme ensin, arveltiin, että kundilla on umpisuolentulehdus ja tarjouduttiin lähettämään hänet (omalla maksullisella ambulanssilla tietysti) Phuketiin jatkotutkimuksiin… Onneksi emme uskoneet hatarin perustein tehtyä diagnoosia. Jotenkin tuntui älyttömältä, että kun turisti tulee lekuriin ja valittaa vatsakipua, niin ensimmäinen ajatus on umppari...
No, jännittävästä tiputusepisodista toivuttuamme suuntasimme seuraavaksi Koh Lantan eteläosaan elefanttisafarille. Lupasimme jo ennen lähtöä kundille, että sinne mennään. Kundi saikin retkestä takuulla eniten irti ja oli ihan liekeissä elefantin kyydissä. Aikuisille epätasainen meno pitkin viidakkoa alkoi jossain vaiheessa vähän etoa. Mutta hauskaa oli.
Safariin sisältyi elefanttikyydin lisäksi reilun tunnin mittainen kävely pienelle vesiputoukselle, mikä oli hyvä lisä muuten vähän tynkään retkeen. Kaikkiaan elefanttisafarilla kului aikaa puoli päivää. Se oli lapsiperheelle ihan riittävästi.
Elefanttisafarin loppupuolella myös tytsy alkoi näyttää tutun huonovointiselta ja kuumeiselta. Safarin päätteeksi löysimme siis itsemme jälleen Bangkok Health Clinicilta, mutta koska osasimme kundin vatsapöpön perusteella ennakoida tilanteen, saatiin tytsy suun kautta otettavilla lääkkeillä kuntoon jo iltaan mennessä. Vatsapöpökokemuksen pohjalta vinkkini onkin: skidien kanssa matkustavien kannattaa hoitaa matkavakuutukset kuntoon ja sairauden sattuessa lähteä herkästi lekuriin hakemaan kunnon tropit, ettei koko loma tuhraannu sairastaessa.
TUK TUKIT
Tuk tukilla ajelu jo ihan itsessään riittää skideille aktiviteetiksi. Mikä parasta, kyydit ovat todella edullisia. Resortiltamme Saladaniin muutaman kilometrin päähän kyyti maksoi 50 bahtia/hlö, eli vähän yli euron. Lapsista ei veloiteta mitään. Pienellä Koh Lantalla tuk tukit ovat myös paras tapa kulkea lyhyitä matkoja. Nelihenkinen perhe ja rattaat mahtuivat yllättävä kyllä kyytiin ihan näppärästi.
Monet tuk tukit on pimpattu mitä mielikuvituksellisemmin, joten niiden bongailu on skideistä hauskaa.
SKOOTTERIT
Toinen suositeltava menopeli Koh Lantalla on skootteri. Sillä pääsee kiertämään saarta näppärästi. Tiet eivät monessakaan paikassa oikein houkuta autoiluun, mutta skootterilla pääsee vaikka pientä polkua pitkin. Meidän perheen miesväki vuokrasi skootterin pariin otteeseen ja teki sillä retkiä mm. saaren eteläkärjessä olevalle majakalle. Meikäläinen keskittyi sillä aikaa tytsyn kanssa shoppailuun.
SHOPPAILU
Koh Lantan parhaat ostosmestat sijaitsevat Saladanissa, jossa on suurehko torialue täynnä vaatteita, kenkiä, sisustustavaroita, leluja jne. Parhailla ostosmestoilla en kuitenkaan tarkoita mitään kovin erityistä, sillä lähes kaikki myytävänä oleva tavara on huonolaatuista turistikrääsää. Vaatteita on tarjolla paljon ja niistä osa on ihan laadukkaitakin. Laukut ja lelut ovat poikkeuksetta piraatteja. Yhtä kaikki -edullisia löytöjä torilta voi tehdä.
Päätien varrella on myös monia pienempiä torialueita, jotka pullistelevat tavaraa.
Itse olen kiertänyt suurimman osan toreista kaukaa ja suunnannut ostoksille apteekkeihin ja ruokamarketteihin. Apteekeista saa hyviä paikallisia kosmetiikkatuotteita ja tietenkin sitä tiikerisalvaa. Ruokamarketeista haimme aasialaisia mausteita yms. aineksia, joita Stadista on vaikeaa saada.
Kledjut voin ostaa sitten stokkalta….
UIMINEN JA HENGAILU
Jos Koh Lantalla ei pääse rentoon saaritunnelmaan, niin sitten on kyllä viulussa kielet liian tiukalla. Päivä kuluu helposti rannalla tai altaalla lötköttäen, Välillä voi hakea vähän lounasta ja jätskiä. Ja sitten taas uida ja lötköttää. Ihanaa. Tämä on ehkä sitten kuitenkin meikäläisen menovinkeistä se ykkönen.
AIKUISTEN HERMOJEN LEPUUTTAMISEEN
Joogaa!
Ennen reissua asetin itselleni vain yhden tavoitteen - jonnekin täytyy päästä joogaamaan. Olen harrastanut joogaa yli 15 vuotta (olenko todella niin vanha!), mutta en ole koskaan päässyt joogaamaan mestassa, missä kroppa on valmiiksi lämmitetty trooppisella ilmalla. Koska siihen, että pääsen yksin joogaretriittiin Thaimaahan, tulee kohdallani menemään vielä noin 12 vuotta, ajattelin, että voisin ihan vain yrittää etsiä paikan, jossa saisi käydä edes yhdellä tunnilla. Ja löytyihän se - vieläpä ihan resortimme läheltä.
Thaim Out -nimisen mestan terassilla perulainen nainen veti flowjoogaa joka aamu. Sittemmin hän on ainakin toistaiseksi lähtenyt Koh Lantalta, joten tällä hetkellä tunteja ei tietääkseni paikassa järjestetä. Monia muita joogapaikkoja Koh Lantalta kyllä löytyy.
Nyt, kun olen joogannut Thaimaassa meren äärellä, tajuan äärettömän hyvin, miksi jengi haluaa matkustaa maailman toiselle puolelle vain ähkiäkseen aurinkotervehdysten tahtiin. Kroppa venyi kuin kuminauha, meri kohisi ihanasti ja koko päivän oli mieletön olo.
Ja tsiigatkaa nyt, missä meitsi joogasi! Ai ai.
Hierontaa
Missä päin Thaimaata matkustaakaan, kannattaa mennä hierontaan.
Hierojia on joka paikassa, useimmat ovat varsin ammattitaitoisia ja erittäin edullisia. Esimerkiksi tunnin mittainen thai-hieronta maksaa paikasta riippuen 10 euron molemmin puolin.
Meillä oli resortin altaalla omat hierojat, joita käytimme ahkerasti.
Kokkausta
Miehellä oli aikomus mennä kokkauskurssille reissun aikana. Kävelymatkan päässä resortiltamme sijaitsi Time for Lime - niminen suosittu kokkikoulu ja ravintola. Alkajaisiksi päätimme mennä paikkaan syömään (siitä myöhemmin lisää) ja tsekkaamaan meiningin. Kurssi oli käynnissä silloinkin, kun illallistimme paikassa. Miehen mieleen kurssikoko oli liian suuri ja ruoka suoraan sanottuna aika keskinkertaista, vaikka oikein herkullista olikin. Hän siis päätti skipata homman. Suosittelen silti kaikille ruoanlaitosta kiinnostuneille, jotka eivät ole vielä ihan niin täydellisiä kokkeja kuin mieheni (ja tässä ei ole juurikaan ironiaa, se on oikeasti hyvä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti